Laskettelijat viilettivät rinteissä usein avopäin 1980-luvulla. Vaatevarustuksessa ei oltu muutenkaan vaativia 30 vuotta sitten. Iso-Syötteen rinnepäällikkö Vesa Salmela Pudasjärveltä muistaa, että laskettelemaan mentiin farkuissa.
– Nyt kaikilla on sopiva puku, ja onneksi myös kypärä on suosittu.
Vesa Salmela (53) lähti parikymppisenä metsätöistä 1987 Syötteelle, kun häntä pyydettiin yhdeksi yöksi lumettamaan rinnettä. Työrupeama rinnekeskuksessa venyikin pidemmäksi. Pian Salmela oli myös hissipoikana. Yöt kuluivat rinnekoneen ohjaimissa.
Laskettelurinteissä elettiin suosion nousuvilskeessä. Salmela kertoo, että oululaiset saattoivat ajaa Syötteelle illaksi mäkeen. Parhaimmillaan myös kaikki 700 asuntovaunupaikkaa täyttyivät. Mökkejä rinnekeskuksessa ei juuri ollut. Lumilautoja näki tuskin kellään. Ensimmäinen lumilautarinne Syötteelle tehtiin 1990-luvun alussa.
– Nyt joka toinen on lumilautailija, Salmela kertoo.
Lapsiperheiden tarpeisiin tehtiin perherinne 1990-luvun alussa. Vesa Salmela muistaa, miten hän kesällä raivasi moottorisahalla metsän ja sahasi tukit. Rinteiden lumetustykkeihin täytyi vetää metsien läpi letkut. Lumettajat viestittivät toisilleen käsimerkeillä ja taskulampuilla, kun puhelimia tai kännyköitä ei ollut käytössä.
Kainuuseen Paltamon Kivesvaaralle Vesa Salmela lähti 1990-luvun alussa viikon komennukselle, jota kestikin kolmisen vuotta. Siellä hän laittoi lumetusjärjestelmän kuntoon ja järjesteli ensimmäisiä moottorikelkkojen kiihdytysajoja. Myös Rokualla Salmela viritteli ensimmäiset lumetusjärjestelmät, samoin Kalixissa Ruotsin mestaruushiihtoja varten.
– Tätä on mukava tehdä, kun näkee oman käden jälkensä.
Rinneasiantuntijasta tuli Kalixissa niin kuuluisa, että hotellista järjestettiin sviitti ja kunnanjohtaja otti hänet kalakaverikseen. Kun Iso-Syöte oli SVUL:n omistuksessa, Vesa Salmela oli urheilujärjestön johtajien hovikuljettaja.
Työtarjous Vesa Salmelalle tuli myös Venäjältä. Pudasjärven Livolla asuva, nykyisin kyläyhdistyksen puheenjohtajana toimiva erikoismies päätti pysyä kotiseudullaan.
– Olen jaksanut täällä, kun on erittäin hyvä työporukka ja työnantaja. Suunnittelemme yhdessä toimintoja. Saan olla kehittämässä ja toteuttamassa uutta.
Salmelan mukaan hänen toimenkuvansa rakentuu ”lastenhoidosta siivoushommiin”. Hiihtolomien aikaan hän kuljettaa reellä lapsia kodalle letunpaistoon. Kesäisin työaika kuluu erilaisissa paikkojen ja laitteiden huoltohommissa.
Salmelan mielestä hiihtokeskusten tulevaisuus näyttää nyt hyvältä, varsinkin kun ulkomaalaisten, kuten Keski-Euroopasta sekä Kiinasta tulevien turistien määrä lisääntyy.
– Suomen luonto on aivan toista kuin muualla. Se vetää puoleensa.