Eduskuntavaaleihin on tästä sunnuntaista lähtien tasan 12 viikkoa, alle kolme kuukautta. Niiden asetelmat alkavat vähitellen selkiytyä. Vaikka äänet lasketaan vasta vaali-iltana, vaalien tulosta voi jo varovasti ennakoida.
Tiedotusvälineet tekevät puoluekannatusgallupeja vaalien välilläkin, mutta niillä alkaa olla todellista merkitystä vasta nyt kun h-hetki lähestyy. Vaalitulosta ne eivät kerro, mutta suuntaa ne näyttävät.
Gallupeja on tullut kuukauden sisään julki kolme. Alma Median, Yleisradion ja Helsingin Sanomien mittauksissa on eroja, mutta ne viittilöivät monessa kohdassa samaan suuntaan.
Mittaukset ovat kertoneet, että pitkään gallupjohdossa keikkuneen Sdp:n kiito olisi taittunut, kokoomuksen noussut, keskustan pysynyt alhaalla, vihreiden jämähtänyt ja perussuomalaisten noussut tuntuvasti.
Ilmeiseltä on, että kamppailun suurimman puolueen paikasta käyvät Sdp ja kokoomus. Siitä seuraisi, että seuraava pääministeri olisi joko Antti Rinne (sd.) tai Petteri Orpo.
Nämä kaksi puoluetta ovat seilanneet kärkipaikoilla gallupista toiseen, ja asetelma tuskin paljon muuttuu ilman järisyttäviä yllätyksiä. Järjestys voi muuttua.
Kokoomus on kuin ihmeen kaupalla säilyttänyt tefloninsa samalla kun päävastuu hallituksen ikävistä tekemisistä on mennyt keskustan ja pääministeri Juha Sipilän niskaan.
Näin on käynyt, vaikka talous on kasvanut kohisten, 72 prosentin työllisyysastetavoite saavutetaan ja lisävelanotto loppunut. Saavutuksestaan eivät paljon auta, kun hallituksen ikävät päätökset muistetaan niitä paremmin.
Gallupjohtajista hankalammalta tilanne näyttää Sdp:lle. Sille otolliset vaaliteemat, esimerkiksi irtisanomislaki ja aktiivimalli, eivät ole enää yhtä kuumia kuin vielä syksyllä. Rinne ei olisi voinut sairastua puolueelle hankalampaan ajankohtaan.
Demarien suurin huoli liittyy mieliä kuohuttaviin seksuaalirikoksiin. Ääniä voi niiden takia vuotaa perussuomalaisille. Samaa vuotoa oli eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015.
Sdp:n huoli näkyi siinä, että aloite kaikkien eduskuntaryhmien sitoutumisesta uusiin toimiin seksuaalirikosten torjumiseksi tuli puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Antti Lindtmanilta, ei suinkaan hallitukselta.
Keskustankin kylki voi raiskausuutisten takia vuotaa perussuomalaisiin päin, etenkin sen perinteisellä mahtialueella Oulun vaalipiirissä siitä huolimatta, tai siksi, että se on pääministerin kotivaalipiiri.
Perussuomalaiset söi keskustan kannatusta vuonna 2011. Virta kääntyi vuonna 2015. "On kotiintulon aika", räsymatolla kuvitettu keskustan vaalimainos julisti.
Valtakunnallisesti keskustan listoilta puuttuu ennätysmäärä paljon ääniä keränneitä konkareita. Puolueen paikkasaalis voi olla kiinni myös tuurista: se sai viimeksi useita niin sanottuja viimeisiä paikkoja, jotka voivat ratketa pienillä marginaaleilla.
Vaikka perussuomalaiset ovat nousukierteessä, puolueella on silti kirittävää. Gallupien nyt lupaamalla noin kymmenen prosentin kannatuksella puolue olisi yhä rutkasti jäljessä edellisistä vaaleista. Toinenkin jytky toi puolueelle lähes 18 prosentin kannatuksen, vähän vähemmän kuin vuonna 2011.
Perussuomalaiset toki hajosi toissa kesänä, mutta perussuomalaisten ja puolueesta lähteneiden sinisten yhteinenkin kannatus on ollut viime gallupeissa useita prosenttiyksikköjä jäljessä neljän vuoden takaisesta.
Gallupeissa kaikki perussuomalaisia äänestää aikovat eivät yleensä paljasta puoluesuosikkiaan. Puolueen, samoin kuin keskustan, menestykseen vaikuttaa paljon nyt myös äänestysprosentti.
Yksittäiset vaalipiirit voivat vaikuttaa paikkajakoon yllättävänkin paljon. Kokoomuksella on ollut sisäisiä riitoja isoimmassa vaalipiirissä Uudellamaalla eikä listalla ole enää Alexander Stubbia. Sinisten menestys Uudellamaalla riippuu pitkälle siitä ulkoministeri Timo Soinista. Eurovaaliehdokkuus näyttää polttelevan häntä plokista päätellen enemmän.
Vaalien perään pitää rakentaa tukeva enemmistöhallitus, heinäkuussa alkavan EU-puheenjohtajakauden takia vielä äkkiä.
Olipa tulos mikä tahansa, Ruotsin tai edes kesän 2011 tapaiseen hallitusjunnaukseen ei ole varaa.