Heti valintansa jälkeen SDP:n uusi puheenjohtaja Antti Rinne vaikutti yllättyneen itsekin voitostaan. Hän ei suostunut tuoreeltaan pukahtamaan, ryhtyykö hän ministeriksi saati ottaako hän puolueen raskaimman eli valtiovarainministerin salkun.
Keskiviikkona epäröinnille tuli sitten vihdoin loppu. Rinne ottaa puheenjohtajavaalissa hävinneeltä Jutta Urpilaiselta vapautuvan salkun ensi viikolla.
Rinteen ratkaisu on oikea ja se oli oikeastaan ainoa vaihtoehto. Hallituspuolueen puheenjohtajan pitää ensinnäkin olla hallituksessa ja toiseksi hänellä pitää olla puolueen ministeriryhmän merkittävin salkku.
Jos Rinne olisi jäänyt hallituksen ulkopuolelle, spekulaatiot SDP:n aikeista olisivat alkaneet sillä sekunnilla. Arvailut hallituksen hajoamisesta ja ennenaikaisista eduskuntavaaleista olisivat kiihtyneet entisestään. Rinteen ratkaisu takaa sen, ettei ainakaan SDP ala keikuttaa hallitusvenettä ylen määrin ennen ensi kevättalven sääntömääräisiä vaaleja.
Jos Rinne olisi taas ottanut jonkin muun ministerisalkun, olisi alkanut arvailu siitä, kuka SDP:tä oikein johtaa. Tässäkin mielessä Rinteen ratkaisu oli oikea. Muu salkkuvaihtoehto ei olisi luvannut hyvää aivan hänen johtokautensa alussa.
Rinteen nousuun valtiovarainministeriksi liittyy silti epävarmuustekijöitä. Hänellä ei ole päivääkään ministerikokemusta. Rahaministerin ja pääministerin yhteistyöakselin täytyy olla hyvin rasvattu. Tähän liittyy nyt tavallista enemmän kysymysmerkkejä, sillä myös pääministeri vaihtuu kesäkuussa.
Ministerinä ja puolueen puheenjohtajana Rinne on vielä villi kortti. Ammattiyhdistysjohtajana Rinne oli räyhäkkään lakkokenraalin maineessa. Tällaisia mainesanoja ei liitetä valtiovarainministeriin eikä hallituspuolueen puheenjohtajaan. Rinteellä onkin edessään iso roolin muutos.
Välttämättä hyvää ei lupaa se, että samalla kun Urpilainen puolusti eduskunnassa valtion viinayhtiön Altian myyntiä, Rinne puhui eri tavalla eduskunnan edustalla olleille mielenosoittajille ja saattoi antaa lupauksia, joita hän ei ministerinä voi pitää.
Rinteen ministeriyteen liittyvää epävarmuutta lisää sekin, että SDP kipuilee historiallisen syvässä kannatuskuopassa. Rinne lupaa kääntää puolueen nokan nousuun. Tehtävä ei ole helppo tässä taloustilanteessa ja monipuoluehallituksessa.
Vanha sanonta kuuluu, että kun herra antaa viran, samalla hän antaa myös järjen. Rinne on nyt valinnut viran, jonka hoitoon sopii parhaiten kylmä järki ja huonoiten räväkkä puoluepolitikointi. Hänen epäonnistumistaan ei kannata silti kuuluttaa kirkossa etukäteen.
Toteutumatta jäänyt ministerikierrätys tarkoittaa sitä, että Urpilaisen tuleva rooli jää vielä auki. Jos väistyvä pääministeri Jyrki Katainen (kok.) saa EU:n jonkin huippuviran, SDP varmaankin vaatii hallituksen toiseksi suurimpana puolueen komissaarin salkkua itselleen. Puolueen luonteva ehdokas tehtävään olisi Urpilainen.
Pääkirjoitus