Pääministeri Antti Rinteestä (sd.) on tullut uuden tehtävänsä myötä nopeasti Suomen siteeratuin henkilö. Pääministerin jokaista tekoa ja sanaa seurataan 24/7 -periaatteella.
Rinteen purjehdusloman jälkeen eniten huomiota on saanut haastattelu Uutissuomalaiselle. Siinä hän lähetti mutkattomia terveisiä Puolustusvoimien uudelle komentajalle Timo Kiviselle.
Vai lähettikö? Rinne sanoo osoittaneensa terveisensä kaikille virkamiehille. Viesti oli, että poliitikot tekevät päätökset, joita virkamiesten tulee noudattaa ja panna toimeen.
Laaja vastaanottajamäärä tekee pääministerin älähdyksestä itse asiassa paljon isomman asian kuin jos se olisi osoitettu vain Kiviselle.
Jos taas vain Kivinen olisi ollut maali, hänen olisi pitänyt tehdä tai sanoa jotakin Rinnettä ärsyttävää. Kivinen on aloittanut sitä paitsi tosi varovaisesti.
Mistä sitten on kysymys?
Ehkä eniten siitä, että Rinne viestitti näin olevansa valtioneuvoston uusi isäntä. Isoilla puolueilla ei ole enää ministeriöissä samalla tavalla jäsenkirjapolitrukkeja kuin poliittisten virkanimitysten kultakaudella.
Tilalle ovat tulleet valtiosihteerit ja erityisavustajat. Heitä on tulossa Rinteen hallituksen leipiin ennätysmäärä: Iltalehden laskujen mukaan 15 valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa. Heidän palkkoihinsa menee yli 0,5 miljoonaa euroa kuussa.
Ministeriön muodollisesti korkein virkamies on joko kansliapäällikkö tai valtiosihteeri. Poliittiset valtiosihteerit ja erityisavustajat eivät tee heidän tehtäväänsä ainakaan helpommaksi, monesti päinvastoin.
Rinteen ryhmäviesti on nostattanut varmasti verenpainetta ainakin ulko-, puolustus- ja valtiovarainministeriössä sekä Pääesikunnassa. Niissä kaikissa on ja on ollut kovan luokan virkamiehiä, jotka ovat välillä vieneet ja ministerit vikisseet.
Yksi esimerkki on ulkoministeriö. Kun Tarja Halosesta (sd.) tuli ulkoministeri, hän ja johtavat virkamiehet taistelivat pitkään kaapin paikasta. Varsinkin puolustushallinnon virkamiehiä on syytelty etenkin vasemmalla Nato-vedätyksestä.
Oma lukunsa on valtiovarainministeriö. Kun Suomi romahti 1990-luvulla syvään lamaan, sen johtavat virkamiehet Raimo Sailas ja Erkki Virtanen olivat aloitteentekijöitä kun poliitikot hapuilivat. Hyvä että olivat.
Rinne puhui vielä ennen vaaleja vähättelevään sävyyn rahaministeriön kamreereista. Jäikö hänelle kivi kenkään kaudestaan valtiovarainministerinä?
Suomessa voivotellaan aina, että valta on väärässä paikassa. Milloin valtaa on ministerien sijasta virkamiehillä, eduskunnan sijasta työmarkkinajärjestöillä, eduskunnan sijasta hallituksella ja valtuutettujen sijasta kuntien virkamiehillä.
Periaatteessa asia on selvä: poliittiset päättäjät määrittävät poliittisen linjan, jota virkavastuulla toimivat virkamiehet sitten toteuttavat.
Poliittinen ohjaus on parhaimmillaan juuri tätä linjan määrittelyä, mutta pahimmillaan näpertelyä. Vielä pahempaa on jos, ja kun, poliitikot tekevät ristiriitaisia linjauksia ja kyttäävät virkamiesten tekemisiä.
Viime vaalikaudella pahin esimerkki tästä oli kesken jäänyt sote-maakuntauudistus. Siinä ei ollut vain ohjausta, vaan käsiohjausta.
Rinne varmaan tekee parhaansa, että hallituksen antama poliittinen ohjaus on vakaata ja ennustettavaa. Silloin virkamiesten on paljon helpompi toimia ja olla polkematta ministerien varpaille. Ministerien nokkapokka jo alkumetreillä ei lupaa hyvää.
Terveistensä laajentamisesta huolimatta Rinne puhui haastattelussa nimenomaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päätöksenteon pelisäännöistä.
On tulkittavissa, että Rinteen mielestä näiden alojen virkamiehet ovat eniten pyrkineet kuskin paikalle.
Historiassa on kiinnostavia esimerkkejä ilman poliittista ohjausta toimineista virkamiehistä.
Sodan jälkeen kätkettiin aseita Neuvostoliiton miehityksen varalta marsalkka Mannerheimin ja Päämajan tieten. Syvimpinä yya-vuosina suomalaiskenraalit pitivät salaisesti yhteyksiä länteen samaan aikaan kun poliitikot suomettuivat. Skandaali olisi ollut valmis, jos yhteydet olisivat paljastuneet tuolloin.
Hyvä, että kätkivät ja hyvä, että pitivät yhteyttä.