Onhan sitä ollut tällä matkallakin sielikköä keittiön lattialla, lunta porstuassa, uuvanaa tyynynä ja nyt on ruusujuuri kylpyhuoneessa suihkun vieressä, orvokkeja taas kylpyammeen laidalla, kertoo Oulun Seudun Lapinkävijöiden vuoden 2001 Vindelfjällenin kukkaisvaelluksella koottu matkapäiväkirja.
"Ruusujuuria toivon nytkin näkeväni, kun lähden kuuden päivän vaellukselle Pöyrisjärvelle, Hetan yläpuolelle. Niitä on tarkoitus tuoda Pohjoismaisen geenipankin kokoelmia varten", suunnittelee Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa työskentelevä Aino Hämäläinen.
Rinkan pakkausta seuraa Eeva Kaisa Hyry, joka myös suunnittelee kesävaellustaan.
Aino ja Eeva Kaisa ovat vaeltajakonkareita, jotka vuosi toisensa jälkeen palaavat takaisin Lapin tuntureille - kaikkina vuodenaikoina. Aino selailee pientä mustaa vihkosta, viimeisintä retkipäiväkirjaansa ja toteaa, että "onhan näitä vaelluksia kertynyt, yli 70".
Liki 20 vuoden kokemuksella rinkkaan pakataan vain sitä, mitä todella tarvitaan. Tai mitä luullaan tarpeelliseksi.
"Joskus menee halpaan kuvittelemalla, että jossakin on tänäkin vuonna samanlainen sää kuin viimeksi. Aina pitää kuitenkin varautua joka säähän, etenkin kylmään", Aino opastaa esitellessään villaisia vaatekertojaan, lapasia, pipoa ja kommandolakkia. Vaatteet pakataan vedenpitäviin pusseihin.
"Vaeltajat ovat kuitenkin yksilöitä, jotkut tarvitsevat yhtä, toiset toista. Kokemus opettaa", Eeva Kaisa lohduttaa. Liian heppoisilla ei kannata lähteä liikkeelle. Järkevintä on suunnitella vaatteet niin, että ne voidaan pukea kerroksittain.
"Kolmen tai yhdeksän vuorokauden reissulle otetaan mukaan samat vaatteet. 9-päiväiselle vähän enemmän sukkia ja alusvaatteita", vaeltajat tuumaavat ja korostavat: "Puhtaita sukkia tulee olla riittävästi mukana."
Ylellistä silkkiä
ylle ja alle
Markkinoilla tarjolla olevat varusteet saavat aloittelevan pään helposti sekaisin: on goretexia, drymaxia ja vaelluskenkiä, joiden hinta huimaa kuin Everestin huippu. Aino toppuuttaa liallisesta teknologiasta:
"Goretexit ovat hiostavia, drymaxit hieman parempia, mutta usein nekin kesällä liian kuumia. Miellyttävin asu on se vanhanaikainen puuvillasekoitteinen anorakkipuku, joka löytyy vintiltä. Tärkeää on tietenkin pakata mukaan jotakin, joka pitää sadetta."
Kenkien kanssa pitää olla huolellinen, eikä kalleus aina takaa mukavuutta:
"Kengät löytyvät kokeilemalla. Mukaan otetaan sellaiset, joihin on jo tottunut", naiset neuvovat. Jos reitillä on odotettavissa vesistöjä tai muuten märkää maastoa, ovat kumisaappaat oivalliset. Vesistöjä ylittäessä vaellussauva on myös hyödyllinen paitsi tasapainon, niin myös veden syvyyden arvioinnissa: pihlajasta tehtyyn sauvaan Aino on merkinnyt kohdan, jossa kumpparin varsi loppuu:
"Tietää sitten tuleeko vettä kenkään!"
Jutustelu vaihtuu silkkipyjamiin ja silkkilakanoihin. Aino vetää jälkimmäisen ulos pikkiriikkisestä, armeijanvihreästä pussista. Mitä tekee aito eräihminen silkkilakanalla?
"Kalliitahan nämä ovat, mutta uskomattoman lämpimiä elopainoonsa nähden. Keinokuitumakuupussi voi olla kuumalla hiostava: silkki hengittää ja pitää samalla pussin puhtaana", Aino kehuu, mutta lisää puuvillalakanan ajavan saman asian.
Eeva Kaisa puolestaan aikoo uneksia kesävaelluksellaan silkkipyjamassa, kevyt ja kätevä sekin.
Vaelluksella on tärkeä juoda vettä riittävästi eikä vesi ole ongelma tunturissa. Eränkävijät vakuuttavat järvien ja jokien puhtautta. Ainolla on kätevä 15 litran vesipussi, joka toimii sankona. Mukaan lähtee myös pari muovista taskumattia. Nestehukka voi kostautua voimattomuutena ja lihasten kramppaamisena.
Taipaleella ei ole toki tarkoitus nähdä nälkää. Aino ja Eeva Kaisa kuivaavat itse mukaan ottamansa eväät: kanaa, vihanneksia, kalaa, jauhelihaa ja ihan mitä vain. Ennen käyttöä ainekset liotetaan muutaman tunnin ajan vedessä. Liikkeissä myytävät erityiset kuivamuonat keventävät paitsi rinkkaa, myös kukkaroa.
"Ruoan kuivaaminen on helppoa", Aino rohkaisee esitellessään kuivumassa olevaa kaupan sipuliperuna-sekoitusta. "Ja mitä tahansa voi kuivata. Vettä ei kannata kantaa mukana."
Muuta kevyttä kenttälounasta saa pussikeitoista, kaurapuurosta, kuivatusta hedelmistä, näkkileivästä ja hyvin säilyvästä tuoreleivästä; naiset suosittelevat Pälkäneen limppua. Pahan päivän varalle Eeva Kaisa jemmaa tummaa suklaata ja Aino lettutaikina-aineksia.
Tällä kertaa Aino ottaa mukaan myös virvelin. "Ai niin, savustuspussit vielä puuttuvat", hän hoksaa - ei siis aio jäädä saaliitta.
Ainon ruoat painavat 700-800 grammaa päivää kohti, huomattavasti vähemmän kuin tuoremuonat.
Aloittelijalle suositellaan
opastettua vaellusta
Aino ja Eeva-Kaisa suosittelevat mukaan myös lintu- ja kasvikirjoja. Luonnossa kannattaa tehdä muutakin kuin lompsia otsa kurtussa pitkospuita päivät päästään.
"Ei tarvitse olla mikään ornitologi, luontaisella kiinnostuksella pääsee pitkälle", Eeva Kaisa tietää.
Tunnettujen vaellusreittien kartat löytyvät kirjakaupasta, tällä kertaa Aino aikoo kuitenkin ystävänsä kanssa kulkea omia polkujaan kartan ja kompassin avulla.
"Aloitteleville sopiva reitti on esimerkiksi Hetta-Pallas. Rinkan kanssa päivämatkaksi riittää kymmenkunta kilometriä. Kannattaa myös varautua siihen, että aika saattaa venyä vaikka huonon sään vuoksi.Viikon mittaiselle patikalle on järkevää jättää yksi huilipäivä."
Aino on toiminut vuosia Oulun Seudun Lapinkävijöiden vaellusoppaana, ja suositteleekin opastettua retkeä aloittelijoiden ensikerraksi: "Seura vuokraa jäsenilleen myös varusteita, ei tarvitse heti hankkia itselleen kalliita telttoja tai rinkkoja."
Ainon 75 litran Savotta rinkkaan mahtuu vielä kaasukäyttöinen Trangia-keitin, ensiapupakkaus, sisäänliukuvalla terällä varustettu Fiskarsin saha, puukko, wc-paperia, tulentekovälineet, makuu- ja istuinalusta sekä pieni työkalupussi, jossa on liimaa, ompelutarvikkeet, teltan paikkaamiseen sopivaa purjeteippiä ja pieni linkkuveitsi. "Halpa, jonka hukkaan meneminen ei itketä."
Kesäreissulle matkaan pääsevät myös uikkarit ja pieni pyyhe.
"Vauvanharso on hyvä pyyhe, halpa, kevyt, imukykyinen ja nopeasti kuivuva", Eeva Kaisa vihjaa. 'Räkkäajasta' selviydytään harsolippiksen ja voidemaisen Offin voimalla.
Kokeneet vaeltajat panostavat eniten hyvään rinkkaan, joka Ainon pakkaamisen jälkeen painaa reilut 20 kiloa. "Vaellus voi olla yhtä huono kuin rinkkakin", he nyökkäilevät. Kengillä on myös suuri merkitys, ja sadesään sattuessa sateen pitävässä teltassa voi viettää luppopäivää lueskellen. Vastoinkäymiset kuitenkin unohtuvat hyvässä, huumorintajuisessa vaellusseurassa.
Suositeltavaa lukemista:
Hentman Raija: Retkeilijän herkut (sisältää ohjeita myös ruoan kuivaamiselle)
Raija Hentman: Reppu selässä, retkeilijän varustetieto
Metsähallitus/Suomen matkailuliitto: Suomen Retkeilyopas
Saira, Kalevi: Polkuja tuntureille
Laaksonen J.-Partanen S.J: Autiotuvat
Suomen latu: Retkeilijän ensiapu
Retkiä ja vaelluksia järjestävät esimerkiksi Oulun Seudun Lapinkävijät, SuomenLatu ja Suomen Luonnonsuojeluliitto.