Vielä viime viikolla kouluterveydenhoitaja Tuula Frilanderin työpaikalla oli hiljaista. Tiistaina Pakilan yläaste täyttyy äänistä, kun oppilaat palaavat kesälomilta. Se tietää taas kiireistä lukuvuotta Frilanderille.
Kouluterveydenhuolto joutui laman aikana monen muun alan tavoin säästökuurille. Voimavarat supistuivat, eikä tilannetta ole korjattu - päinvastoin työtä on entistä enemmän, sanoo Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä.
Lähes 20 vuotta pakilalaisnuorista huolehtineen Frilanderin muistikirja vahvistaa asian: kun vielä vuosituhannen vaihteessa hänen vastuullaan oli vajaat 450 oppilasta, on heidän lukumääränsä kasvanut kuudessa vuodessa yli 750:een. Pakilan yläasteen lisäksi Frilanderin vastuulla ovat Torpparinmäen koulun yläasteelaiset.
- Oven kolkuttajia on entistä enemmän. Lisäksi yläasteella kolmannes oppilaista vaihtuu joka vuosi ja pelkästään se, että pääsee heistä jyvälle, ottaa oman aikansa. Työt saa hoidettua, kun on napakka, mutta en panisi pahakseni, jos oppilaita olisi vähän vähemmän, Frilander pohtii.
Avoin ovi on tärkeä lapsille
Suomalaisen kouluterveydenhuollon vahvuutena on pidetty sitä, että terveydenhoitaja ja lääkäri ovat olleet helposti tavoitettavissa. Frilander on yrittänyt pitää ovensa kynnyksen mahdollisimman matalana, vaikka kiireen keskellä se onkin välillä hankalaa.
- On erittäin tärkeää, että oppilaat voivat tulla piipahtamaan terveydenhoitajan luona. Eivät lapset ole sellaisia, että he varaisivat terveyskeskukseen ajan ja sanoisivat, että mulla on depressio. He oirehtivat hyvin epämääräisesti, Rimpelä huomauttaa.
- Tarvitaan tiettyä herkkyyttä oivaltaa, mistä oikeasti on kysymys, Frilander vahvistaa.
Rimpelän mukaan erityisen suuri ongelma on se, että lääkärit ovat vetäytyneet pois kouluterveydenhuollosta ja koko kuorma on sysätty terveydenhoitajille. Kun peruspalvelut takkuavat, tarvitaan enemmän erityispalveluja, kuten lastenpsykiatriaa ja erityisopetusta. Rahaa menee, ja tulokset on huonompia, Rimpelä arvioi.
Pohjois-Helsingissä asiat ovat verrattain mallillaan. Terveydenhoitaja Frilanderin ohella oppilashuoltoryhmään kuuluu kuraattori, kaksi erityisopettajaa, kaksi opinto-ohjaajaa ja rehtori.
Lääkäri tapaa Pakilan yläasteen oppilaat ainakin kahdeksannen luokan terveystarkastuksessa. Rimpelän mukaan näitä määräaikaisia tarkastuksia laiminlyödään valitettavan usein, vaikka lapset tulisi laatusuosituksen mukaan tutkia huolella kolmesti peruskoulun aikana.
Kouluterveydenhuolto verrattain edullista
Mistä sitten johtuu kouluterveydenhuollon tiukka tilanne?
Tuula Frilanderin mukaan ulkoapäin tulevat paineet ovat kovat. Oppilaat kärsivät masennuksesta, unihäiriöistä ja stressistä entistä enemmän. Stakesin Rimpelä puolestaan arvioi, että lasten palveluista on helppo säästää.
- Lapset eivät ole työmarkkinajärjestö, joka vaatii työterveyshuoltoa. Vanhemmat eivät tiedä tilannetta vaan kuvittelevat, että terveydenhuolto toimii yhtä hyvin kuin meidän kouluaikanamme. Painostusryhmää ei ole.
Kouluterveydenhuoltoon kannattaisi kuitenkin panostaa. Rimpelä laskee, että hyvin järjestetty kouluterveydenhuolto maksaa noin 130 euroa vuodessa oppilasta kohden. Suomessa on silti kuntia, jotka käyttävät rahaa jopa puolet siitä.
Koko maassa kustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. 5 000 lapsiperheen lastensuojelu voi maksaa kolminkertaisesti, Rimpelä painottaa.
- Nyt on valittu se suunta, että mieluummin pistetään rahat raskaisiin palveluihin kuin perusterveydenhuoltoon, hän harmittelee.
Kaikesta huolimatta terveydenhoitaja Frilander odottaa innokkaana koululaisten saapumista.
- Kiitos-sana on kiven takana, mutta se osoitetaan sitten toisella tavalla, Frilander nauraa.