Väitetään, että painin olympiavoittaja, SKDL:n kansanedustaja Kelpo Gröndahl käytti kahdeksan vuoden aikana suuressa salissa kaksi puheenvuoroa.
"Herra puhemies, nappi ei toimi."
"Herra puhemies, se toimii taas."
Tarina on hauska, mutta se ei pidä paikkaansa. Vähäpuheinen Gröndahl käytti edustajavuosinaan 1962--1970 kaikkiaan yhdeksän puheenvuoroa.
Gröndahl oli mukana murroksessa, jossa urheilijasankarit alkoivat valloittaa paikkoja eduskunnasta. Vuonna 1962 hänen lisäkseen edustajaksi valittiin yhdistetyn ja viestihiihdon olympiasankari Heikki Hasu sekä yleisurheilun maaottelulegenda Voitto Hellsten.
Neljä vuotta myöhemmin läpimenoa juhlivat melonnan olympiavoittaja Sylvi Saimo ja seiväshyppääjä Eeles Landström.
"Tuolloin syntyi selvästi aikakausi, jolloin oli mahdollista siirtyä kentältä toiselle. Aika pitkään vielä sotien jälkeenkin ajateltiin, että politiikka on poliitikkojen päänsärky. 1960-luvulla perinteinen luokkayhteiskunta alkoi murentua ja puolueet tarvitsivat ääniä uudella tavalla", urheilusosiologian professori Hannu Itkonen näkee.
Entiset urheilijat ovat kansanedustajana saaneet -- sekä syystä että suotta -- kritiikkiä ja vähättelyä osakseen. Lähtökohtaisesti ex-urheilijan nähdään päässeen edustajaksi aikaisempien meriittiensä ansiosta, vaikka taustalla olisi esimerkiksi korkean tason koulutus.
Lue lisää urheilijoista kansanedustajina lauantain Kalevasta!
