Torstain punttitreeni tuntuu Joonas Jokivartion reisissä sen verran, että perjantaina aamulla hän ei hyppää edes mallin vuoksi - ei, vaikka siitä saisi kuinka hyvän lehtikuvan tahansa.
Rima sen sijaan nostetaan korkeuteen, josta Jokivartio floppasi keskiviikkona Vaasassa yli. Urheiluoppilaitosten mestaruuskisoissa ykköstila irtosi komealla tasan kahden metrin tuloksella.
Riman ja 16-vuotiaan hyppääjän päälaen väliin jää ilmaa 22 senttiä. Saa siinä ponnistaa!
"Niin... Vielä kesällä Jonski oli puhdas voimaponnistaja. Nyt hommaan on saatu linkitettyä vauhti ja tekniikka", valmentaja-isä Kimmo Jokivartio valaisee.
"Tuntui tosi kevyeltä hypätä", tuore kahden metrin kerholainen sanoo.
Jokivartion ennätys parani kertaheitolla kymmenen senttiä. Kesästä parannusta on tullut jo 15 sentin verran. Hyvästä vireestä huolimatta kahden metrin ylitys tuli yllätyksenä sekä isälle että pojalle.
"En meinannut todeksi uskoa", Joonas sanoo.
Ilmaa välissä
Isän puolestaan oli vaikea uskoa todeksi puheita hyppääjän ja riman väliin jääneestä kymmenestä sentistä.
Perjantaiaamuna epäilyt on pakko unohtaa, kun Oulun seudun urheiluakatemian valmentaja Jukka Latva-Rasku pysäyttää tietokoneeltaan videon pätkän kohdassa, jossa Jokivartio on komealla kaarella riman päällä: välissä on reilusti tyhjää tilaa.
"Ei uskoisi, että tuossa on kaksi metriä", nuorempi Jokivartio hämmästelee.
Jatkossa Jokivartio voi unohtaa kymmenen sentin hyppäykset ennätyksiinsä. Kahden metrin paremmalla puolella jokainen sentti on tiukassa.
Suunnitelmissa on joka tapauksessa panna jo tänä talvena vähän paremmaksi. Ensi kesänä Juha Salorannan 1980-luvun alussa hyppäämä 17-vuotiaiden piirinennätys 202 on historiaa.
"Joo. Sehän se on mielessä."
Sivulajissa
Kahden metrin tulos on kova juttu aikuistenkin sarjassa, se on muun muassa tulosraja Kalevan kisoihin. 17-vuotiaiden sarjassa tulos on täyttä rautaa: viime kesän sarjan tilastokärki oli neljä senttiä vähemmän.
Jokivartio ei liikoja juttele mahdollisista tulos- ja menestystavoitteistaan. Yllättää nuori mies sen sijaa osaa: "Korkeus on minulle pelkkä sivulaji. Päälaji on seiväs."
Tietysti, sillä seiväs oli myös isä-Kimmon paraatilaji, ennätys on 518. Nuoremman Jokivartion seivästuloksia on turha tilastokirjoista etsiä, sillä päälajissaan hän ei ole vielä kilpaillut.
"En ole siinä vielä tarpeeksi hyvä", Jokivartio perustelee.
"Pari perusasiaa pitää saada kuntoon. Vauhti on ihan surkea ja ponnistuksessa on jotakin häikkää."
Urheilijasukua
Korkeushyppypatjan reunalla istuva Kimmo Jokivartio sanoo, ettei ole tuuppinut poikaansa oman lajinsa pariin - tai ylipäätään yleisurheilukentälle.
"En minä tässä itseäni toteuta. Kaikki lähtee Joonaksesta itsestään", hän sanoo, ja Joonas kuittaa asian nyökkäämällä.
"Näin on. Urheilussa minua viehättävät onnistumisen elämykset ja se, että voi koko ajan kehittyä."
Lajivalinnassa ei ole ihmettelemistä, kun penkoo Jokivartioiden historiaa parin sukupolven verran: Joonaksen isoisä Seppo Jokivartio on 400 metrin aitajuoksun Kalevan kisojen pronssimitalisti, ja isoisoisä Paavo Ålander kaksinkertainen vauhdittomien hyppyjen SM-mitalisti.