Kaleva
Kuopio Keskiviikkoillan viime hetkiin jäi kansainvälisen koreografiakilpailun ratkeamisajankohta. Voittajalle on luvassa palkintona työtä; uusi teos Kuopion kesään 2004.
Seuraavaa suvea tanssitaan viisi päivää tämän kertaista myöhemmin. Tulevaa ajankohtaa (17.-23.6.2004) tapahtuma on lanseerannut jo yleisöllekin.
Festivaalin aiemmin noudattama tilausteoskäytäntö ottaa koreografiakilvan myötä uudentyyppisen askeleen.
Kansainvälinen kilpailu on ajatuksena oiva rimannostatus. Loppukilvassa mukana olleiden yhdeksän teoksen joukosta löytyi neljä suomalaistekijää. Mukaan yrittäjiä lähti kaikkiaan 76. Näistä viidennes oli kotimaisia. Finaalin tultaessa suomalaisuusaste siis kasvoi.
Saako koreografiakilpailu myös jatkoa, siitä kolmatta ja vielä toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen mukaan viimeistä vuottaan taiteellisessa johdossa aloittava Jorma Uotinen on toistaiseksi vaiti. Yhtä vaiti kuin muustakin tulevan suven ohjelmasta; ennakkomerkit kuitenkin viittaisivat Etelä-Ranskan suuntaan.
Koreografiakilpailukin on Uotisen innovaatio, jonka sija on ollut yleensä (kahdesti) Helsingin kansainvälisen balettikilvan yhteydessä. Tarkasti ottaen Kuopiossa kisaa käytiin nyt balettikilvankin järjestäjien siunauksella. Ehkä Kuopion ja Helsingin puntit ovat nyt tasan: Kuopio joutui nimittäin taannoin antamaan periksi ja vaihtamaan silloisen tapahtuma-aikataulunsa kansainvälisen balettikilvan vuoksi.
Ne 20 minuuttia
Koreografiakilpailu oli periaatteessa avoin kenelle tahansa. Teoksen piti olla uusi, muttei välttämättä esittämätön.
Ainoa todellinen rajoite koski kestoa, joksi oli asetettu korkeintaan 20 minuuttia.
Kilpailijajoukon seniori oli sveitsiläinen Denise Lampart (s. 1962). Hänen kolmelle tanssijalle luomansa teos sai finaalin yhteydessä virallisesti ensi-iltansa.
Parivaljakkona esiintyivät nytkin portugalilaiset Claudia Martins (s. 1979) ja Rafael Carrico (s. 1976), jotka voittivat Helsingissä koreografia-grand prix'in 2001. Samalta vuodelta on myös palkinto Sveitsistä ja viime vuodelta yleisöpalkinto Japanista.
Hollannissa nykyään työskentelevän, usalaislähtöisen Stephen Shropshiren (s. 1972) duetto oli illan niukkakestoisin, se käytti puolet sallitusta ajasta.
Lontoossa työskentelevälle, jerusalemilaissyntyiselle tanssija Hofesh Shechterille (s. 1975) koreografia oli lajissaan ensimmäinen, ja srilankalaissyntyinen, Englannissa varttunut Isira Makuloluwe (s. 1969) esitti kilpailuduettonsa Ranskassa sijaansa pitävän Vivid.dance-ryhmänsä nimissä yhdessä ranskalaisen Sandra Savinin kanssa.
Täydenkuun tansseissa viime kesänä kantaesitetty Jenni Kivelän (s. 1974) Kukkia - sidontaa on kokenut tihennyksen puoleen pituudestaan, kilpailutyönä se kantoi nimeä Kukkia.
Helsingissä freelancereina työskentelevät niin ikään Petri Kekoni (s. 1967) ja Simo Kellokumpu (s. 1972). Kekonin Tähystäjä kantaesitettiin Ateneum-salissa viime vuoden puolella ja sen maailma linkittyy Henri de Toulouse-Lautreciin.
Arktisissa Askelissa Oulussa on vuosia sitten nähty ensimmäisiä Jouko Valkaman omia luomia. Nyt kahdeksan vuotta kansallisbalettiin kiinnitettynä ollut tanssija on kasvattanut Peikon, jonka ykkösversio oli koettavissa kesän kynnyksellä balettilaisten omassa workshopissa.
Hienot päätösvieraat
Kohti 35. juhlaa on Kuopiossa helppo lähteä sellaiselta artistiselta pohjalta, mitä tarjoilivat tapahtuman viimeiset ulkomaiset vieraat israelilainen Batsheva Dance Company ja espanjalaisen Rafaela Carascon ryhmä.
Viimemainitun Kehon musiikkia heittää luun kurkkuun yhtäaikaisille ole!-kannustuksille kitara-tremoloineen, kengänpäristyksine ja hiestä roiskuvine piruetteineen. Kuudelle tanssijalle ja seitsemälle muusikolle on rakennettu tilaa rauhoittua äkäiseenkin flamencon menoon. Sävyjä lisärakentaa sormisymbaaleista pianoon ulottuva insrumenttivalikko. Ja laulaja ManuelGagogin saa olla tässä itse flamenco, ei tanssin "maalaaja".
Keskiviikkoiltana kilvan ollessa meneillään musiikkikeskuksessa otti kaupunginteatterin valtaansa oikeine henkivartijoineen ja -vahteineen toistamiseen Batsheva Dance Company.
Ohad Naharinin ote Peter Handken 60-lukuiseen yleisösuhdetta ruotivaan tekstiin on tuottanut tyylikkäästi kantaaottavan teoksen, jossa jokainen, niin esiintyjä kuin katsoja taatusti miettii, onko presidentin neuvonantaja, kyttyräselkä, hiivatin fasisti vai mikä tai kuka lopun supernimittelyrimpsusta.
Naharin's Virus ei tee ainoatakaan suoraa viittausta Lähi-idän tilanteeseen, juutalais- tai palestiinalaiskysymykseen. Mutta he batshevalaiset ja muut siellä elävät ovat kipupisteessä. Siitä teoksessa on kyse.
Naharin's Virus on enimmiltään liikkeellistä ryhmäkerrontaa, jota säestää paitsi musiikki myös tekstuuri. Yleisön ja meneillään olevan esityksen kommentointiin ensisijaisesti keskittyvä äänilähde on koko ajan näkyvillä: Hän on hän, joka astuu itsestään seisovaan miehisen miehen herrapukuun ja työntää kätensä hihoihin.
Siis mitä voivat tehdä he, joilla ei ole valtaa? Merkit, mielipiteet tunkevat kadunvarsiin, metron seiniin, graffiteihin. Tässä tanssijat käyttävät samaan tapaan leveää liitutaulua.
Tukahdutettu vaikutelma on synnytetty tanssijoihin luodulla torsoudella. He ovat kuin patsaita jalustallaan; sormista nivusiin ulottuvat vaaleata trikoot jatkuvat mustina jaloissa.