Mikä olisi oikeansuuruinen korvaus pahoinpitelyssä syntyneestä päävammasta, joka ei vaadi mittavia hoitotoimenpiteitä ja josta syntyy muutaman viikon tilapäinen haitta?
Tuomioistuimet joutuvat miettimään tämänkaltaisia kysymyksiä vuosittain lukuisia kertoja, eikä korvausasian ratkaiseminen ole aina helppoa.
Nyt päätöksenteon avuksi on laadittu suositukset, jotka julkistettiin maanantaina. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset aineettomista vahingoista tuomittavien korvausten määristä ovat laatuaan ensimmäiset. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa henkilövahingoista ja kärsimyksestä maksettavia korvauksia.
Miestä lyödään kasvoihin, hän kaatuu ja lyö päänsä katukiveen. Uhrille aiheutuu kallonlaen murtuma. Asia etenee tuomioistuimeen ja pohdittavaksi tulee, mikä on korvaus vamman aiheuttamasta tilapäisestä haitasta.
Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan, Vaasan hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän mukaan taloudellisia menetyksiä on helppo arvioida, mutta kun kysymys on aineettomasta vahingosta, joudutaan vaikeuksiin.
"Korvauksen suuruudelle ei ole mitään selkeitä yksiselitteisiä mittareita, miten korvaus tällaisessa tapauksessa määritellään."
Käypä korvaus kallonlaen murtumasta voisi olla suosituksen mukaan 500-1 500 euroa.
Suositukset perustuvat oikeuskäytäntöön
Suosituksia on vahinkoja varten yli sata. Korvaus esimerkiksi lapsen kuolemasta vanhemmalle aiheutuneesta kärsimyksestä voi olla 2 000-10 000 euroa.
Korvaus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puolestaan vaihtelee muun muassa rikoksen keston ja uhrin iän mukaan 1 000 eurosta 25 000:een.
Suositukset perustuvat vallitsevaan oikeuskäytäntöön. Neuvottelukunta analysoi tiedot yli 3 000:sta käräjäoikeuden tuomiosta viime vuodelta, ja suositukset muodostettiin tilastollisin menetelmin. Suositukset eivät sido tuomioistuimia, vaan ne ovat apuvälineitä.
Rikosten uhrit ja heidän läheisensä ovat joskus saaneet hyvin erilaisia korvauksia samankaltaisissa jutuissa.
"Käräjäoikeudesta tai tuomarista riippuen korvaukset ovat voineet vaihdella. Suurimmat suhteelliset erot syntyvät sellaisissa tapauksissa, joissa korvaussummat ovat absoluuttisesti suhteellisen pieniä. Esimerkiksi pinnallisissa vammoissa erot ovat voineet olla kymmenkertaisia", kertoi neuvottelukunnan pääsihteeri Jarkko Männistö.