Rikosten ja riita-asioiden vapaaehtoinen sovittelu tulee entistä paremmin kaikkien suomalaisten ulottuville. Kesäkuun alussa voimaan tullut laki velvoittaa lääninhallitukset järjestämään sovittelumahdollisuudet. Valtio maksaa kulut.
- Sovittelu on tullut jäädäkseen ja siitä on ollut selkeästi hyötyä. Aiemmin suomalaiset ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisessa asemassa sen mukaan, missä sattuvat asumaan, selvittää ylitarkastaja Kalevi Juntunen, joka vastaa sovittelun järjestämisestä Länsi-Suomen läänissä.
Vapaaehtoista sovittelua on ollut siellä täällä tarjolla jo1980-luvulta asti. Nyt sovittelutoimistoja on perustettu pari-kolmekymmentä, useimmat niistä maakuntien pääkaupunkeihin.
Käytännön työstä vastaavat lähinnä erilaiset sosiaalialan järjestöt, joiden kanssa lääninhallitukset ovat tehneet yhteistyösopimuksia. Esimerkiksi Oulun läänissä sovittelu on kokonaan Oulun Seudun Setlementti ry:n vastuulla. Toinen mahdollisuus on se, että vastuutahoksi on nimetty kaupunki.
Ei rangaistusta, vaan hyvitys
Sovitteluun voi ohjata poliisi tai syyttäjä, mutta osapuolet voivat hakeutua sovitteluun myös omasta aloitteestaan. Sovittelu on mahdollista aloittaa silloinkin, kun tapaus on rikosasiana vireillä tuomioistuimessa. Juntusen mukaan tähänastiset kokemukset ovat hyviä.
- Kun sovittelu on aloitettu, noin 80 prosentissa tapauksista päästään myös lopputulokseen. Edelleen lähes 80 prosenttia sovitellen saavutetuista ratkaisuista myös pitää, kertoo Juntunen.
Sovittelussa tavoitteena ei ole rangaistus, mutta sen sijaan voidaan puhua korvauksesta tai hyvityksestä. Korvaus kärsineelle osapuolelle voi olla rahasumma tai työpalvelus. Esimerkiksi julkisia tiloja turmellut nuori voi joutua siivous- tai ruohonleikkuuhommiin.
Uuden lain mukaan lähisuhdeväkivaltatapauksissa aloitteen sovittelusta saa tehdä vain syyttäjä tai poliisi. Alle 18-vuotiaan tekemän rikoksen sovitteluun tarvitaan sekä hänen omansa että huoltajan suostumus. Laki rajaa myös sitä, milloin alaikäiseen kohdistuneen rikoksen voi ottaa soviteltavaksi.
Sovittelijoina vapaaehtoisia
Kustannuksia syntyy lähinnä sovitteluun tarkoitettujen tilojen ylläpidosta sekä matkakuluista. Itse työ ei Juntusen mukaan tule kalliiksi: sovittelijoina toimivat vapaaehtoiset, jotka eivät saa tehtävästään palkkaa.
- Mukana on esimerkiksi sosiaalialan ja psykologian opiskelijoita. Toinen merkittävä ryhmä on työelämästä jo pois jääneet, jotka kokevat, että heillä on tällä tavoin annettavaa kanssaihmisilleen, selvittää Juntunen.
Sovittelijaksi haluavan tulee käydä noin 35-40 tunnin peruskurssi ja osallistua myöhemmin myös jatkokoulutukseen ja työnohjaukseen. Sovittelijat toimivat työpareina, ja uusi henkilö otetaan ensi alkuun kokeneemman toveriksi.
Pääosassa ovat osapuolet itse, ja tavoitteena on lopputulos, jonka molemmat kokevat oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi. Sovittelijan on pidettävä silmällä, ettei kumpaakaan uhkailla tai kiristetä, mutta muutoin hänen ei tulisi liiaksi ohjata neuvotteluja mitään tiettyä lopputulosta kohti.
- Ratkaisun sovittelussa tekevät osapuolet, toisin kuin oikeudessa, Juntunen tiivistää.