Rikoksen uhri uppoaa usein ja erityisesti seksuaalirikoksissa tunteiden mereen. Kun tunnereaktiot lähtevät liikkeelle, asiatiedot saattavat menettää merkitystään. Uhri vaipuu omissa tunnekierteissään sitä syvemmälle, mitä pitempään asiallinen apu viipyy.
Mielenterveystyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Lahti nosti keskiviikkona Vantaalla jatkuneessa ja rikosten uhriin keskittyneessä kriminaalipoliittisessa seminaarissa esille myös kuittaamismallin. Hän on omassa sovittelutyössään kokeillut mallia ja todennut sen erittäin toimivaksi.
"Pienemmissä rikoksissa ihmiset usein odottavat vain anteeksipyyntöä, joka tapahtuu kasvokkain. Anteeksipyyntö sopii yhdeksi kuittaamiskeinoksi, mutta voisimme yhdessä miettiä, löytyykö muitakin uusia käsittelytapoja sovittelujärjestelmään", Pirkko Lahti ehdotti.
Kriisityöntekijä Riitta Raijas Raiskauskeskus Tukinaisesta haluaisi puolestaan lisätä monipuolisesti valistusta seksuaalirikoksista ja erityisesti tiedotusta uhrien vaikeuksista. Heitä syyllistetään yhä aivan perusteettomasti. Lisäksi alan ammattimaiset auttajat ja konsultit tarvitsisivat koulutusta.
"Tarvitsemme erityistason keskuksia, jotka vastaavat alan kansainvälisestä yhteistyöstä. Maailmalla tehdään tutkimuksia, joiden tiedot meidän pitäisi saada paremmin hyödynnettyä."
Raiskausten uhrit saavat Riitta Raijaksen mukaan poikkeuksetta traumaattisia kokemuksia teosta. Osalle niistä tulee koko loppuelämän kestävä kiusa, josta seuraa sekä sosiaalisia että taloudellisia hankaluuksia. Tilanne on usein sitä vaikeampi, mitä läheisempi raiskaaja on ollut.
"Myös auttajille tilanne saattaa olla hämmentävä. Hän saattaa auttamiskeinoja etsiessään itsekin traumatisoitua. Myötätuntouupumuksessa auttaja saattaa puolestaan ryhtyä syyllistämään autettavaa", selvitti Riitta Raijas.
Rikosuhripäivystyksen aluevastaava Jaana Koivukangas muistutti, että rikoksen uhriksi joutuminen on useimmiten häkellyttävä kokemus tunnepuolen lisäksi myös käytännön tasolla. Pahimmassa tapauksessa uhri putoaa normaalista päivärytmistään pitkäksi ajaksi, jopa yli vuodeksi pohtimaan sekä tunnepuolen että käytännön tason asioita.
"Uhri joutuu tutustumaan useisiin ennalta vieraisiin sanoihin kuten esitutkinta, syyteharkinta, asianosainen, asianomistaja", totesi Jaana Koivukangas.