Oulu Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on erityisen huolissaan nykyisen takaperoiseksi muuttuneen syyttämisjärjestelmän ja vajavaisen sovittelujärjestelmän yhteisvaikutuksista nuoriin. Samasta teosta saattaa hänen mukaansa seurata jopa saman käräjäoikeuden alueella erilaiset rangaistukset siitä riippuen, onko kunnassa sovittelujärjestelmä vaiko ei.
"Rovaniemen käräjäoikeuden alueeseen kuuluu Rovaniemi, Rovaniemen maalaiskunta, Posio ja Ranua. Rovaniemellä on ollut aika tehokas sovittelusysteemi, maalaiskunnan puolella se on ulottunut käsittääkseni nuoriin rikoksentekijöihin, mutta ei muihin. Posiolla ja Ranualla ei ole ollut ikinä minkäänlaista sovittelua. Samat tuomarit ja syyttäjät toimivat eri henkilöiden perusteella riippuen mistä kunnasta he tulevat, vaikka he olisivat samanlaisia tekoja tehneet."
"On vaadittu, että sovittelu pitäisi ulottaa koko maahan, mutta rahaa ei tunnu olevan ja toiset kunnat eivät ole siitä kiinnostuneet. Silloin, kun minä lakikouluja kävin 1960-luvulla, ei ollut puhettakaan, että rikosoikeus voisi olla näin kuntakohtaista", Matti Kuusimäki toteaa.
Perustuslain henkeä vastaan käyvän avoimen eriarvoisuuden täydentää valtakunnansyyttäjä Kuusimäen mukaan se, että käräjätuomareiden saappaissa tahtomattaan astelevat syyttäjät ovat melkein kaavamaisesti tehneet syyksilukevia syyttämättäjättämispäätöksiä niillä paikkakunnilla, joissa nuorille tarjoutuu mahdollisuus rikoksen sovitteluun.
Täysi möhläys
"Korostan heti, että en vastusta sovittelua enkä kohtuullista syyttämättäjättämistäkään nuorten osalta. Mutta kylläkin sitä, että siihen sisältyy tällainen pedagoginen möhläys, että yhteiskunta ei reagoi ollenkaan. Poliisi tekee täyden tutkinnan, joka menee syyttäjälle, joka sitten lähettää asianomaiselle kirjeen, että aprillia syytettä ei tulekaan. Koneisto ei voi älyttömämmin toimia. Laissa on kyllä pykälä, joka mahdollistaa syyttäjälle huomautuksen antamisen syyttämättäjättämisen yhteydessä, mutta asia on jäänyt puolitiehen, sillä ei ole olemassa pakotetta, jolla henkilö saataisiin huomattavaksi. Tämä onnistuu nyt vain huumejutuissa."
"Yhteiskunnan pitäisi käyttää edes nuhtelumahdollisuutta hyväkseen, jos se ei halua rangaista. Niinhän normaaleissa perheissäkin tehdään, jos lapsi on tehnyt jotain väärin", perustelee Matti Kuusimäki.
Sovittelujärjestelmää ei Matti Kuusimäen mielestä olisi pitänyt ottaa suoraan rangaistusjärjestelmään vaikuttavaksi perusteeksi. Sovittelun paras anti on siinä, että se tarjoaa väylän sopia jopa räätälöidyllä tavalla vahingonkorvauksista. "On kaksi eri asiaa sovitella korvaukset ja antaa sen vaikuttaa suoraan rangaistavuuteen. Vanhana tuomarina jaksan epäillä sovittelun järkevyyttä isommissa rikosasioissa. Mistä me tiedämme, minkälaista se sovittelu on ollut, ja kuinka vapaaehtoista sopiminen on lopulta ollut."
Erot selvitetään
Valtakunnansyyttäjänvirastossa on havaittu, että syyttämättäjättämispäätöksissä on myös alueellisia eroja. Tämän vuoden alussa aloittaneet 16 yhteistoiminta-aluetta saavat Matti Kuusimäen mukaan selvittää liki ensimmäiseksi työkseen, onko alueella tapahtunut muutoksia ja jos on, mistä se johtuu.
"Meidän pitäisi saada parempaan kontrolliin myös se, onko syyttämättäjättäminen yhdenmukaista ja kohtaako se kaikki kansalaiset samalla tavalla. Nyt emme tiedä, onko joillakin paikkakunnilla esimerkiksi ihan erilainen traditio jättää pahoinpitelijöitä syyttämättä kuin jollakin toisella paikkakunnalla. Alueiden päälliköt saavat paneutua myös tiedottamiseen", sanoo Matti Kuusimäki.
Viime aikoina valtakunnansyyttäjänvirastossa on pohdittu paljon murhan ja tapon rajankäyntiä. Menneiltä vuosilta on paljon KKO:n ennakkoratkaisuja, joissa murhan raja on vedetty erittäin korkealle. "Sormituntumani mukaan väkivalta-aallot ovat omiaan kiristämään myös ylimmän oikeusasteen linjaa".
Puhetta on riittänyt myös Porvoon moottoripyöräjengin kolmen jengiläisen murhatuomiosta ja Pulkkilan Ojantakaisen perhekodin murhajutusta. Niissä asianomistajat vaativat myös päätekijän kumppaneille murhasta tuomiota, kun syyttäjä vaati murhatuomiota vain päätekijälle.
"Nämä ovat erittäin vaikeita osallisuustilanteiden arviointeja. Prosessitotuuden ja todellisen totuuden saaminen samaan muottiin on usein arpapeliä", muistuttaa Matti Kuusimäki.