Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ri­kos­lain­sää­dän­tö on välillä kei­no­ton – hy­väk­si­käyt­tä­jä­ni tiesi, missä menee var­si­nai­sen ri­kok­sen raja, ja osasi pelata itsensä siihen rajalle saakka

Hyväksikäyttöä on myös aikuisiin kohdistuvaa ja sitä voi tapahtua jopa avioliitoissa ja perheissä.

Viime aikoina on puhuttu lasten kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On järkyttävä, miten sairaat ihmiset käyttävät hyväksi viattomia lapsia. Tekijä vaatii uhria vaikenemaan. Jokainen tällainen pitää saada rikosvastuuseen teoistaan. Peloista ja uhkauksista huolimatta uhrin kannattaa ja pitää tuoda asiat julki.

Mikä saa ihmisen hyväksikäyttämään toista? Valta, rahanhimo, nautinnonhalu, riskinotto vai mikä? Ainoa vastaus on vakava sairaus. Eihän kukaan terve yksilö toimi niin. Sairas ihminen ei tunne katumusta eikä hänellä ole empatiakykyä. Sairaalla ihmisellä ei verenpaine nouse eikä sydän hakkaa ylimääräisiä kierroksia hyväksikäyttäessään uhria. Hänellä ei ole tunteita, joita terveillä on.

Toki jokaisella lienee asioita, joissa ajattelee vain omaa etua, se on monessa tilanteessa jopa suotavaa. Mutta tietoinen ja tavoitteellinen hyväksikäyttö on täysin eri asia. Hyväksikäyttäjän sisäinen mieli on sairas, vaikka kuinka olisikin ns. normaalin kirjoissa tai olisi ulkoisesti terve, viehättävä ja hyvin toimeentuleva.

Hyväksikäyttöä on myös aikuisiin kohdistuvaa ja sitä voi tapahtua jopa avioliitoissa ja perheissä. Hyväksikäyttäjällä on täysin oma, salattu elämänsä, josta kukaan ei tiedä mitään. Vanhempi voi hyväksikäyttää lastaan tai puolisoaan. Se voi olla vakavaa fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

"Rikosta on vaan joskus niin vaikea näyttää toteen, vaikka kirjallistakin dokumenttia löytyy."

Olin itse uhri vuosia. Hyväksikäyttäjä pelasi sairasta peliään. Hänen motto ”olen rehellinen niissä asioissa, jotka koskevat meitä” ei toiminut. Hän laittoi aina muut syyllisiksi. Hän oli jopa valmis uhraamaan omat lapsensa hyötyäkseen itse.

Hyväksikäyttäjän suku, työtoverit ja ystävät ovat havahtuneet ja järkyttyneet hyväksikäyttäjän todellisesta luonteesta. Heille kaikille on osattu vuosia näytellä. Hän valehteli omasta fyysisestä, todellisesta sairaudestaan tilanteissa, joissa siitä oli hyötyä hänelle. Status ja valta on kaikki kaikessa.

Työpaikoiltaan hän on varastanut rahanarvoista tavaraa. Hyväksikäyttäjä pelkää nyt, milloin hänen toiminta menee hänen esimiehensä tietoon. Hän on uhannut minua, etten saa puhua esimiehen enkä työtoverien kanssa. Voiko näin vaientaa? Ei voi.

Olen aloittanut kirjoittaa kokemastani kirjaa, vaikka omakustanteisesti. Kirjassa avaan, miten kaikki alkoi paljastua ja miten häikäilemättömästi hyväksikäyttäjä yritti vielä kiinnijäätyäänkin pelastaa itsensä.

En kirjoita kosto- enkä vihakirjaa, olihan hänessä arvostettaviakin piirteitä. Kirjoitan siksi, jotta edes yksi ihminen pelastuisi hyväksikäytöltä luettuaan kirjan ja huomattuaan, että kertomani asiat ovat normaalielämästä. Ehkäpä vaihdan bloginikin julkiseksi samasta syystä. Toivottavasti kirjani havahduttaa pohtimaan, mitä lähipiirissäkin voi tapahtua.

Suomen rikoslainsäädäntö on välillä keinoton. Viime vuosisadalta asti on kansalle tullut tutuksi jo kuuluisaksi noussut hyväksikäyttäjän nimi. Rikosta on vaan joskus niin vaikea näyttää toteen, vaikka kirjallistakin dokumenttia löytyy.

Onko totta, että Suomessa sallitaan moraalisesti väärä hyväksikäyttö? Suomessa, oikeusvaltiossa?

Hyväksikäyttäjäni tiesi, missä menee varsinaisen rikoksen raja ja osasi pelata itsensä siihen rajalle saakka. Näitä tällaisia valitettavasti on. He osaavat etsiä uhrinsa. Hyväksikäyttäjillä uhrien lukumäärä ei jää valitettavasti yleensä yhteen, vaan kerta kerran jälkeen etsitään uusi kohde.

Hyväksikäyttäjän ensimmäinen askel on anteeksipyyntö. Omassa tapauksessani tiedän, ettei sitä tule. Hän ei vain kykene sellaiseen. Hän vaatii muilta oman toimintansa hyväksyntää periaatteella ”vain yksi ihminen on ollut virheetön ja sekin kuoli ristillä pari tuhatta vuotta sitten”.

Vain yhden ainoan kerran näennäisitkua esittäen hän on pakon kautta puristettuna pyydellyt anteeksi sitä, kun on omien sanojensa mukaan ”saattanut kohdella muita väärin”. Toinen askel terveellä ja katuvalla ihmisellä on vastuu omasta toiminnasta. Mietin, eikö edes oma vakava sairaus ja sen myötä kuolemanpelko saa ihmistä nöyrtymään. Vaikea varmasti on antaa anteeksi, mutta yrittää voi, jos anteeksipyyntö on aito ja vilpitön.

Hyväksikäytön uhri

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.