Hovioikeuden ratkaisu kymmenvuotiaan uhrin tapauksessa paljastaa vakavan heikkouden rikoslain muotoilussa.
Samalla oikeuden tekemä tulkinta osoittaa vajavaista ymmärrystä lapsen kyvystä suojella itseään. Tapauksesta tarvitaan KKO:n ennakkoratkaisu.
Turun hovioikeus antoi tiistaina päätöksen jutussa, jossa 23-vuotias mies oli kaksi kertaa sukupuoliyhteydessä kymmenvuotiaan tytön kanssa. Syyte törkeästä raiskauksesta kaatui. Turvapaikanhakijana maahan tullut tekijä tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Syyttäjän näkemyksen mukaan tekijä oli käyttänyt uhria kohtaan väkivaltaa, ja syyttäjä piti tapahtunutta siksi raiskauksena. Oikeuden mielestä näyttöä väkivallasta ei ollut. Syyttäjä ei kertomansa mukaan aio hakea ratkaisusta valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Toisin kuin kihlakunnansyyttäjä, asianomistaja eli uhri vetosi oikeudessa myös rikoslain raiskausta koskevan pykälän siihen momenttiin, jossa puhutaan uhrin tilasta. Momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan myös ”se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen – – pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan”.
Hovioikeuden päätöksen jälkeinen kiivas keskustelu on liittynyt nimenomaan siihen, miten pelkotila tai muu avuton tila on ymmärrettävä. Hovioikeus vetosi siihen, miten nuo seikat oli määritelty hallituksen lakiesityksen valmisteluteksteissä – eikä nähnyt kymmenvuotiaan olleen pelkotilassa tai avuton.
Ratkaisu on vahvasti kyseenalainen uhrin nuoren iän vuoksi. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen totesi Aamulehdessä, että jos lapsi ei ole puberteettikehityksessä huomattavan pitkällä, hän ei voi mitenkään tietää, mitä hänelle on mahdollisesti tapahtumassa.
Syyttäjä ei kertomansa mukaan hae asiasta valituslupaa siksi, että avuttomuuden perusteena ei lainsäätäjän mielestä voi olla uhrin nuoruus. Koska väkivallastakaan ei ollut näyttöä, kyseessä oli ratkaisun mukaan apsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö.
Oikeusoppineiden mielestä asia ei ole näin yksioikoinen. Esimerkiksi Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani luonnehti Helsingin Sanomissa nykyistä oikeuskäytäntöä ongelmalliseksi. Tapanin mielestä olisi tarpeellista, että lain tulkinta katsotaan vielä korkeimmassa oikeudessa. KKO:n ennakkoratkaisua tapauksessa perää myös Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.
Jo tapauksen herättämän voimakkaan julkisen keskustelun vuoksi ennakkopäätös onkin tarpeen. Toisena asiana tarkasteluun on syytä ottaa erilaisten seksuaalirikosten määrittelyt laissa ja niistä annettavien tuomioiden taso. Nykyisellään tuomioilla ei näytä olevan riittävää ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Nyt käsitellyssä tapauksessa kyseessä oli sekä oraalinen että vaginaalinen yhdyntä lapsen kanssa. Vaikka ei ole yhtä yhtenäistä kansan oikeustajua, rikoslain momenttien sisältöä on syytä tarkentaa niin, etteivät lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö erkane liian kauaksi yleisestä oikeustajusta. Kansalaisten on voitava säilyttää luottamuksensa siihen, että oikeuslaitoksessa toteutuu sen nimenkin mukaisesti oikeus.