Vaikka ryöstöt, vankilapaot ja murhat ovat saaneet Ruotsissa suuren huomion tiedotusvälineissä, ei rikosten määrä ole kasvanut viime vuosina. Pankki- ja postiryöstöt ovat vaihtuneet rahakuljetusryöstöiksi.
"Rikosten määrä kasvoi vuoteen 1990 voimakkaasti. Sen jälkeen rekisteröityjen rikosten määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla", Rikollisuudenehkäisyneuvoston (Brå) tutkimus ja kehitysosaston johtaja Erik Grevholm sanoo.
Erityyppisten rikosten määrissä on kuitenkin eroja. Posti- ja pankkiryöstöjen määrä on tällä hetkellä alhaisempi kuin koskaan, mutta niiden tilalle ovat tulleet niin sanotut rahakuljetusryöstöt. Brå:n selvityksen mukaan syynä on pankkien ja postien turvallisuuden lisääminen, konttorien väheneminen ja se että poliisi passitti 1990-luvulla suuren määrän niiden ryöstöihin erikoistuneita liigoja telkien taakse.
Lisäksi auto- ja pyörävarkaudet ovat vähentyneet, mutta toisaalta esimerkiksi pahoinpitelyt ovat lisääntyneet.
"Pahoinpitelyissä saamiinsa vammoihin kuolleiden ihmisten määrä on kuitenkin vähentynyt. Se voi toki myös johtua lääketieteen kehityksestä", Erik Grevholm sanoo.
Poliisin ja yleisen käsityksen mukaan rikokset ovat raaistuneet ja organisoitunut rikollisuus on lisääntynyt.
Kovemmat rangaistukset huono lääke
"Tutkimuksen valossa siitä ei ole näyttöä. Totuus on, että kukaan ei tiedä varmuudella. Myös aseiden käyttö näyttäisi lisääntyneen, mutta meillä ei ole käytössämme faktoja, joka tukisi tätä käsitystä", Grevholm sanoo.
"Kovemmat rangaistukset eivät ole yleensä ratkaisu rikollisuuden ehkäisyyn. Ammattimaisten rikollisliigojen tekemiä rahakuljetusryöstöjä vastaan voidaan kuitenkin kamppailla vain kasvattamalla kiinnijäämisriskiä ja koventamalla rangaistuksia", valtiopäivien oikeusvaliokunnan puheenjohtaja Johan Pehrson kirjoitti Svenska Dagbladet-lehden debattipalstalla.
Erik Grevholm on vain osittain samaa mieltä. Rangaistuksen täytyy herättää kunnioitusta, mutta tietyn rajan jälkeen se menettää merkityksensä. "Jos rangaistusta nostetaan 10 vuodesta 12 vuoteen, ei sillä ole vaikutusta."
Kiinnijäämisriski on Grevholmin mielestä kovia rangaistuksia suurempi pelotin. "Ei ole olemassa todisteita siitä, että pitemmät vankilatuomiot estäisivät ihmistä tekemästä rikosta. Useimmat rikokset tapahtuvat tässä ja nyt ilman suunnittelua. Esimerkiksi väkivaltarikokset ovat usein tällaisia", hän sanoo.
Pohjolassa ei Amerikan malliin
Erik Grevholmin mukaan pitkät rangaistukset vähentävät rikollisuutta siksi, että siihen taipuvaiset henkilöt ovat vankilassa. Mutta jotta tällaiseen tehoon päästään, täytyy tuomioiden olla todella pitkiä.
"On esitetty arvioita, että Yhdysvaltojen kasvanut vankimäärä olisi vähentänyt rikosten määrää, mutta että moninkertaistaisimme vankien määrän Ruotsissa ehkäistäksemme rikoksia, tuntuu vieraalta ajatukselta.
Rikollisuus on Ruotsissa keskittynyt suurkaupunkialueille ja erityisesti Tukholmaan. Peräti 41 prosenttia ilmoitetuista rikoksista tehdään pääkaupunkialueella. Rikollisuus liitetään usein myös ongelmalähiöihin, joita arvioidaan olevan 24 kappaletta. Malmön Rosengård, Göteborgin Bergsjön, Tukholman Tensta ja Rinkeby sekä Södertäljen Ronna ovat hallituksen selvityksen mukaan alueita, joissa syrjäytyminen on suurinta.
Näissä lähiöissä kolmella neljästä on ulkomaalaistausta, työttömyys on huomattavasti korkeampi kuin muualla maassa, koulutustaso alhaisempi, ruotsin kielen arvostus vähäistä ja nuorten tulevaisuuden näkymät heikot.
Poliisin mukaan rikokset ovat raaistuneet ja organisoitunut rikollisuus lisääntynyt. Väkivaltaisten ryöstöjen takana ovatkin usein suurkaupunkialueiden jengit ja vankiloista toimivat rikollisverkostot.
Raakoja ja väkivaltaisia rikoksia tekee kuitenkin suhteellisen pieni ryhmä. Esimerkiksi Tukholman alueella on muutamia satoja henkilöitä, jotka syyllistyvät esimerkiksi rahakuljetusten ryöstöihin.
