Suomen vahingollisimmaksi luonnehditun rikollisjärjestön ja sen alajärjestön lakkautusvaatimus oikeusteitse on perusteltua. Rikollisessa jengielämässä ei ole mitään viehättävää eikä veljellistä.
Valtakunnansyyttäjänviraston ja poliisin alkuviikosta esittämät vaatimukset rikollisryhmä United Brotherhoodin ja sen alayhdistyksen lakkauttamisesta ovat perusteltuja.
Suomen vahingollisimmaksi luonnehditun rikollisjärjestön toimintaan ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin on syytä puuttua tiukalla otteella ennen kuin rikollisten lonkerot ulottuvat liian syvälle yhteiskuntaan. Yhteiskunnan on puolustauduttava rikollisia vastaan.
Tähän on hyvät syyt, sillä kukaan ei kaipaa Suomeen muualta maailmasta tuttua taloudellisesti ja poliittisesti vaikutusvaltaista rikollisuutta. Järjestäytyneiden rikollisjärjestöjen toiminnan ei pidä antaa paisua hallitsemattomaksi. Järjestäytynyt rikollisuus rapauttaa yhteiskunnan rakenteita, ja jengiläisyydellä on turmiollinen vaikutus niin jäseniin kuin heidän lähipiiriinsä.
Kyse ei ole pelkästään yksilön omaehtoisuuteen perustuvista rikoksista vaan suunnitelmallisesta ja järjestelmällisestä toiminnasta. Rikollisjärjestön ja sen alayhdistyksen jäsenet ovat tällä vuosikymmenellä olleet epäiltyinä yli 1 300 rikosilmoituksessa. Kyse on vakavista asioista kuten huumausaine-, väkivalta- ja ampuma-aserikoksista.
Poliisi ja muut viranomaiset tekivät aiemmin viikolla kotietsintöjä rikollisjärjestö United Brotherhoodin tiloihin eri puolilla Suomea. Etsinnöissä löytyi runsaasti aseita ja huumeita. Samalla otettiin kiinni parikymmentä henkilöä ja myös mies, jonka epäillään olevan järjestön johtaja. Etsintäoperaatioita tehtiin myös vankiloissa, joissa rikollisjärjestöllä on vahva asema.
Järjestön johtohahmojen kiinnisaaminen on tärkeää. Oikeuskäsittelyssä voidaan siten nimetä vastuuhenkilöt sen sijaan, että rikollisjärjestö vetoaisi siihen, että rikoksiin syyllistyneet ovat toimineet yksilöinä.
Rikollisjärjestöjä ei pidä sietää loputtomiin. Hollannissa oikeusistuin kielsi viime keväänä Helvetin enkeleiden toiminnan koko maassa. Perusteluna oli sen tuoma uhka yleiselle järjestykselle. Rikollisten moottoripyöräkerhojen toimintaa on rajoitettu muuallakin.
Viime keväänä kerrottiin, että lakkautusvaatimuksen kohteena olevalla liivijengillä on Suomen vankilat pihdeissään ja että se tekee niissä tuottoisaa huumekauppaa ( Kaleva 28.4.). Ilmiö on hyvin huolestuttava, kun rangaistustaan kärsivät vangit ja heidän läheisensä pakotetaan rikoksiin. Vankilassa olosuhteet pitäisi saada sellaisiksi, että jengit eivät pääse alistamaan muita vankeja.
Rikollisjärjestön toimintakiellon ajaminen antaa viestin myös muille rikollisjärjestöille siitä, että poliisi ja muut viranomaiset ovat valmiita etsimään keinoja rikollisen alakulttuurin torjumiseksi. Samalla on syytä laajemminkin havahtua siihen, minkälainen toiminta vapaassa yhteiskunnassa on sallittua ja mikä ei. Näin on menetelty muun muassa natsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen osalta.
Rikollisessa jengielämässä on kyse on raa'asta rikollisuudesta. UB:n kieltäminen ei lopettaisi järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta vetäisi rajan siihen, mitä järjestäytynyt yhteiskunta sallii ja mitä ei.