Savusumun varjostama Lontoo ei ollut 1800-luvun lopussa kovinkaan houkutteleva paikka. Työttömien ja nälkää näkevien mielenosoitukset olivat arkipäivää, ja köyhyys oli hyvin yleistä. Yksi kurjimmista kaupunginosista oli Whitechapel, jossa asui paljon eri puolilta Eurooppaa saapuneita siirtolaisia. Ylikansoitetussa kaupunginosassa oli poliisin laskelmien mukaan noin 60 bordellia ja yli 1 200 prostituoitua.
Yksi näistä naisista oli 44-vuotias Mary Ann Nicols. Elokuun 31. päivänä 1888 hän kävi kysymässä yösijaa eräästä majatalosta puoli kahden aikaan aamulla. Rahaa ei kuitenkaan ollut riittävästi, joten Nicols kertoi majatalon pitäjälle hankkivansa tarvittavan summan kadulta. Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen, sillä muutama tunti myöhemmin Nicolsista tuli Viiltäjä-Jackin ensimmäinen uhri. Murhaajalla oli samana syksynä ainakin viisi muuta uhria, kaikki naisia, joilla oli samanlainen tausta.
Yksi murhatutkimuksiin osallistuneista oli poliisin kirurgi Thomas Bond. Bondin mukaan tekijä toimi vihan vallassa, ja hän vihasi erityisesti naisia. Bond antoi tekijästä myös muita arvioita, jotka liittyivät ikään, olemukseen ja psyykkiseen tilaan. Bond arveli myös, että palkkion tarjoaminen toisi ratkaisevan vihjeen.
Tapaus ei koskaan ratkennut, mutta Bondia pidetään ensimmäisenä tutkijana, joka teki rikollisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä havaintoja. Niitä voi kuitenkin pitää enemmän valistuneina arvauksina kuin tutkittuun tietoon perustuvina.
Yksi alan klassisista tapauksista on Yhdysvalloissa sodan aikana tehty Adolf Hitlerin psykologinen analyysi. Yksi raportin johtopäätöksistä oli, että Hitler tekisi itsemurhan tappiotilanteessa, mikä myöhemmin pitikin paikkansa.
Suurelle yleisölle profilointi on tullut tutuksi elokuvien ja tv-sarjojen kautta. Niillä ei ole paljoakaan tekemistä Suomessa tehtävän, tieteelliseen tutkimukseen perustuvan profiloinnin kanssa.
"En katso näitä sarjoja, mutta lyhyen vilkaisun perusteella on pakko ihailla kuinka televisiossa jutut selviävät käden käänteessä", sanoo keskusrikospoliisin psykologian asiantuntija, psykologian tohtori Helinä Häkkänen.
Nykyaikaisella profiloinnilla tarkoitetaan poliisin käyttämää analyysimenetelmää, jossa psykologiatieteitten avulla määritellään rikoksentekijän piirteitä esitutkinnasta saatujen tietojen avulla. Rikollisen piirteillä tarkoitetaan esimerkiksi persoonallisuutta, rikostaustaa tai alueellista liikkuvuutta.
Rikoksentekijä voi olla joko tiedossa tai sitten todennäköistä tekijää vasta etsitään. Tiedoista voi olla hyötyä myös kuulusteluissa tai vaikkapa piiritystilanteessa.
Profilointi on yleistynyt huomattavasti myös Suomessa. Ensimmäisen kerran psykologi laati tekijän profiilin henkirikostutkinnassa vuonna 2000. Tapaus ratkesi tekijän pidättämiseen yli vuosi teon jälkeen.
"Profilointi oli vielä silloin suhteellisen alkeellista, eikä sen tukena ollut samanlaista tutkimusaineistoa kuin tänä päivänä", sanoo Häkkänen. 2000-luvun alussa ei esimerkiksi mietitty sitä, millainen psykologinen tieto on poliisille hyödyllistä esitutkinnassa.
Profilointi perustuu psykologiatieteen teorioihin ja menetelmiin. Sen taustalla on myös aikaisempia henkirikoksia käsitteleviä oikeuslääketieteellisiä ja psykologisia tutkimuksia.
Edes Suomen pieni väestömäärä ei ole este menetelmän kehittämiselle. "Suomessa on korkea rikosten selvitysprosentti ja kattava mielentilatutkimusjärjestelmä", sanoo Häkkänen. Mahdollisuudet luotettavan aineiston keräämiseen ja tutkimusten tekemiseen ovat siten hyvät moniin muihin maihin verrattuna. Siitä kertoo sekin, että Häkkäselle tulee tutkimuspyyntöjä myös ulkomailta.