Suomi ei pysty torjumaan lähialueilta tulevaa rikollisuutta yksin. Yhteistyötä tarvitaan etenkin Venäjän kanssa.
Järjestäytyneestä rikollisuudesta tuli vakava ongelma Suomessa viime vuosikymmenellä, kun Neuvostoliitto hajosi ja Viro ja muut Baltian maat itsenäistyivät. Suomen järjestäytynyttä rikollisuutta johdetaankin suurelta osin juuri Virosta ja Venäjältä. Suomalaisrikollisten yhteydet näiden maiden rikollisliigoihin ovat tiiviit. Kontakteja solmitaan ahkerasti vankiloissa.
Hyvin organisoituneet, verkottuneet ja ammattimaisesti johdetut ryhmät ovat Suomen rikostorjunnan suurin haaste. Liigat hallitsevat huumeiden salakuljetusta ja levitystä, prostituutiota ja paritusta. Lisäksi ryhmät syyllistyvät talousrikollisuuteen, rahanpesuun, laittomaan asekauppaan, väkivaltarikoksiin sekä ihmiskauppaan ja -salakuljetukseen. Kyseessä on satojen miljoonien bisneksestä, jota Suomi ei kykene torjumaan yksin.
Sisäministeri Kari Rajamäki on huolestunut järjestäytyneen rikollisuuden kasvusta. Kalevan haastattelussa ministeri piti lähialueiden rikollisryhmiä uhkana Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Hän vaatiikin riskien perusteellista analysointia ja sisällyttämistä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
Ministeri on oikeassa huomauttaessaan, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja ei ole enää niin selkeä kuin aikaisemmin. Rikostorjunta alkaa jo omien rajojen ulkopuolella. Rajamäki haluaa lisää tehoa nimenomaan Suomen ja Venäjän rikostorjuntayhteistyöhön. Kymmenen vuotta vanha rikostorjuntasopimus ei enää vastaa tämän päivän tarpeita. Venäjällä toteutetut uudistukset uhkaavat lisäksi romuttaa sopimuksen tärkeimmän tavoitteen, joustavan esitutkinnan. Uuden rikosprosessilain mukaan esitutkintaan liittyvät virka-apupyynnöt on kierrätettävä Moskovan pääsyyttäjäviranomaisten kautta.
Kahdenvälisen sopimuksen tavoitteet ovat hyviä, mutta toteuttaminen takkuaa - kuten monissa muissakin asioissa. Myös Venäjän etu on, että viranomaisten yhteistyö on joustavaa ja nopeaa. Vaikka asia on Venäjän sisäinen, päätösten kierrättäminen Moskovan kautta ei edistä rikostorjuntaa.
Sopimuksessa osapuolet sitoutuvat antamaan toisilleen virka-apua muun muassa rikokseen liittyvien todisteiden hankkimiseksi sekä etsinnän ja takavarikon toteuttamiseksi. Mutta jos virka-avussa vitkutellaan, rikokset jäävät helposti selvittämättä.
Venäjä onkin saatava sitoutumaan rikostorjuntayhteistyöhön nykyistä paremmin, onhan itänaapuri Suomen suurin ja tärkein yhteistyökumppani rikos- ja oikeusasioissa. Tulevia ja lähteviä oikeusapupyyntöjä on satoja vuodessa. Lisäksi on erilaisia tiedonantoja ja tarkistuspyyntöjä.
Ministeri Rajamäki toivookin, että hyvin toimineisiin suoriin viranomaiskontakteihin voitaisiin palata. Nykytilanne vaikeuttaa nimenomaan lähialueiden poliisiyhteistyötä, vaikka ongelmia on aika ajoin myös tullien ja rajavartiolaitosten välillä.
Lähialuerikollisuuden kasvuun liittyy myös muita ongelmia. Suomen rangaistukset ovat paljon lievempiä kuin esimerkiksi EU-jäseniksi tulleissa Baltian maissa. Tähänkin asiaan pitäisi jossain vaiheessa kiinnittää huomiota. Suomeen on jo pesiytynyt useita virolaisia ja venäläisiä rikollisryhmiä. Osa niistä on siirtänyt huumelaboratorioitaan Suomeen, koska rangaistuskäytäntömme on tuntuvasti väljempi kuin lähialueilla. Asiaan on kiinnittänyt huomiota muiden muassa oikeuskansleri Paavo Nikula.
Rikollisten kontaktien katkaisemiseksi myös virolaiset vangit Suomen vankiloista pitäisi palauttaa. Lukuisten valitusportaiden takia ainuttakaan virolaisvankia ei ole vielä palautettu, vaikka siirtosopimus on ollut voimassa jo useamman vuoden.