Sananvapausrikoksia pohtineen työryhmän ehdotusten toteutuminen johtaisi siihen, että vakavasta rikoksesta tuomitun henkilön nimen kertomisesta rangaistaisiin.
Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen ohjelman mukaisesti oikeusministeriö asetti syksyllä 2011 työryhmän pohtimaan sananvapausrikoksia koskevaa lainsäädäntöä.
Taustalla ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lukuisat asiasta Suomelle antamat huomautukset. Suomen kun on todettu rikkoneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta sananvapauteen.
Työryhmä sai keväällä valmiiksi muistion, jossa esitetyt suositukset johtaisivat toteutuessaan nykytilanteen melkoiseen muutokseen. Niiden mukaan osa vakavien rikosten tekijöistä tulisi nauttimaan yksityiselämän suojaa eikä heidän nimiään saisi julkistaa. Näin ihmisoikeustuomioistuimen tarkoitus kääntyisi itseään vastaan.
Suositusten täytäntöönpano merkitsisi isoa askelta taaksepäin. Ehdotus on tältä osin ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten kanssa ja johtaisi vain uusiin hankauksiin valtion ja tuomioistuimen välillä.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) totesi Pohjoismaiden Julkisen sanan neuvostojen yhteiskokouksessa Helsingissä kesäkuussa, että journalistien ohjeet ovat eettisinä ohjeina merkittävästi tiukemmat kuin lain asettamat rajat toimituksille ja mediayhtiöille.
Tämän vuoksi Henrikssonin mukaan voidaankin perustellusti väittää, että itsesäätelyn ansiosta journalistinen kulttuuri on pysynyt Suomessa korkeammalla tasolla kuin ilman sitä.
Järjestelmä siis toimii. Tämän perusteella ei ole mitään syytä tiukentaa suitsia.
Työryhmän suositus sisältää käsittämättömän ehdotuksen rikoksentekijän nimensuojasta, kirjoittivat Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtaja Jarkko Sipilä ja varapuheenjohtaja Susanna Reinboth Helsingin Sanomien Vieraskynäpalstalla (21.7.2012).
Sipilä ja Reinboth sanovat työryhmän esityksen johtavan siihen, että rikoksesta tuomitun henkilöllisyyden paljastamisesta voi tulla rangaistava teko yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä.
Jo nyt tiedotusvälineissä ollaan varsin tarkkoja sen suhteen, milloin rikoksentekijän nimi julkaistaan. Lähtökohtana pidetään rikoksen suuruutta ja yhteiskunnallista merkitystä.
Työryhmä kaavailee nimen julkistamisen rajaksi kahden vuoden vankeutta. Tämä antaisi suurelle osalle jopa vakavien rikosten tekijöistä julkisuuden suojan. Sipilä ja Reinboth huomauttavat, että vain kolmisen prosenttia tuomioista on kahta vuotta pidempiä. Esimerkiksi raiskaajista ja törkeisiin pahoinpitelyihin syyllistyneistä vain joka neljäs saa yli kahden vuoden tuomion.
Tiedotusvälineet – kukin omista lähtökohdistaan – ovat asettaneet omat rajansa sille, mikä on soveliasta ja mikä ei. Ja tämä on toiminut.
Lähtökohtana pidetään yleisesti teon merkittävyyttä. Joissain tapauksissa lyhyenkin rangaistuksen saaneista on yleisen edun nimissä syytä kertoa kansalaisille. Tällöin yleinen etu menee rikoksentekijän edun edelle.