Tuskin missään muualla kuin hautausmaalla näkee yhtä kirkkaana amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumisen niihin, jotka saivat kaiken ja niihin, jotka jäivät ilman. Kasvava määrä rikkaita amerikkalaisia ottaa mallia sadan vuoden takaa ja rakennuttaa itselleen hautamausoleumeja, jotka kooltaan riittäisivät tavallisen perheen asuintaloiksi.
Uhkeita hautamonumentteja rakennettiin muistuttamaan aikansa merkkihenkilöistä amerikkalaisille hautausmaille jo niistä ajoista, kun maa oli epämääräinen joukko eri Euroopan maiden merentakaisia siirtokuntia.
Viime vuosisadan loppupuolella tahti kuitenkin hiljeni ja useimmille äveriäillekin kelpasivat tavalliset haudat tavallista komeammalla kivellä. Mutta ajat ovat jälleen muuttuneet. Maassa, jossa kaikista pyhistä pyhin on raha ja sen omistamisen näyttäminen, talon kokoisista hautamausoleumeista on jälleen tullut kasvava villitys kertoa rahvaalle, kuka on kuka.
Ja jos rahan makuun päässeillä on jo eläessään kallis maku, vielä kalliimmaksi se näyttää muuttuvan, kun he suunnittelevat itselleen tai läheisilleen viimeistä leposijaa. Erityisen suosittuja ovat viime aikoina olleet uusklassiseen tyyliin suunnitellut mausoleumit pylväikköineen ja päätykolmioineen.
Parhaimmillaan lähes kymmenen metrin korkeuteen kohoavat monumentit saattavat pitää sisällään useita kerroksia, joista yksi on pyhitetty vainajien kivisille sarkofageille ja toinen perillisille hiljentymishuoneeksi. Tapana on myös sisustaa hautaholveja vainajien valokuvilla ja henkilökohtaisilla esineillä.
Ehkä yksi Yhdysvaltain vaikuttavimmista mausoleumipuistoista sijaitsee New Yorkin Bronxin Woodlawnin hautausmaalla. Tänne on haudattu niin miljonäärejä, poliitikkoja kuin taiteilijoitakin jotka kerran vaikuttivat kaupungissa.
Omissa sarkofageissaan mausoleumiensa suojissa lepäävät niin 1989 kuollut maailmankuulu musikaalisäveltäjä Irwing Berlin, 1974 kuollut Duke Ellington kuin vuonna 2003 oman vaatimattoman mausoleuminsa saanut kuubalaissyntyinen latinomuusikko Celia Cruz.
Historiallisemmalla puolella mausoleumista paikkansa on löytänyt halpakaupoilla sata vuotta sitten miljonääriksi noussut F.W. Woolworth, jonka pojantytär Barbara Hutton rakennutti isoisälleen jättimäisen hautamonumentin vuonna 1919.
Vaikka monet Woodlawnin mausoleumit ovat yli sata vuotta vanhoja, hautausmaalla on parhaimmillaan meneillään uusien mausoleumien rakennusboomi.
Averiäiden kansalaisten hautaamiseen erikoistunut hautausurakoitsija Peter Oswald Connor kertoo että poiketen tavallisista haudoista, mausoleumit rakennetaan usein itseä varten jo etukäteen.
"Meillä on tällä hetkellä useita sellaisia mausoleumeja valmiina, joiden tulevat asukit ovat edelleen hyvissä voimissa ja käyvät jopa välillä hautausmaalla katselemassa viimeistä leposijaansa."
"Jossain vaiheessa niillekin ihmisille, joilla jo on kaikkea nousee mieleen kysymys siitä, miten he haluavat tulla haudatuiksi. Monet asiakkaani ovat halunneet sijoittaa rahojaan mausoleumiin, koska heidän mielestään olisi vastenmielistä tulla haudatuksi maan alle, eivätkä he vakaumussyistä halua myöskään tulla tuhkatuiksi", Connor kertoo.
Amerikkalaisia hautaustraditioita artoittanut newyorkilainen sosiologian tutkija Michael Hill selittää monumentaalisten hautamuistomerkkien kasvavaa kysyntää ihmisen ikiaikaisella pyrkimyksellä kuolemattomuuteen.
"Syyt siihen, että rikkaat amerikkalaiset rakennuttavat itselleen näitä muistomerkkejä ovat samanlaisia kuin Egyptin faaraoiden tai muinaisaikojen viikinkikuninkaiden tarve rakennuttaa itselleen valtavia kivimuistomerkkejä", hän kertoo.
"Vähän eri muodoissa ihmisellä on taipumusta uskoa, että mitä pysyvämmän monumentin hän itsestään jättää, sitä varmemmin häntä ei unohdeta", Hill määrittelee.
Hillin mukaan riippuu aikakaudesta ja ihmisten kulloisistakin uskomuksista, kuinka paljon muistomerkkejä pidetään porttina tuonpuoleiseen elämään ja kuinka paljon yksinkertaisesti väkevinä muistoina kerran eletystä elämästä.
Uskonnolla ei välttämättä ole mitään tekemistä haudan kanssa.
"Olen tavannut useita ateisteja, jotka ovat rakennuttaneet itselleen mausoleumin", Hill kertoo.
"Se ainakin kertoo yhdestä ihmistyypistä eli niistä, jotka eivät tunnusta uskovansa minkäänlaiseen tuonpuoleiseen elämään."
Heille mausoleumin rakentaminen omaksi hautapaikaksi näyttää olevan jonkinlainen ele kuolemattomuuden saavuttamiseksi.
"Sitten on niitä, jotka kerta kaikkiaan pelkäävät kuolemaa niin, että haluavat valmistautua siihen kaikin mahdollisin tavoin ja mausoleumin rakennuttaminen on yksi niistä", Hill jatkaa.
"Mutta on sellaisiakin vanhan rahan rikkaita amerikkalaissukuja, joiden jälkeläiset eivät missään nimessä halua tulla haudatuiksi näihin monumentteihin. Ei, vaikka heidän esivanhempansa nimenomaan rakennuttivat ne klaaniensa haudoiksi."
"Useimmiten näille ihmisille sukumausoleumit edustavat vain edellisten polvien pompöösiä näyttämisen halua", Hill päättää.
