Kun sukeltaa avoimin silmin kiinalaisen suurkaupungin liikenteeseen, ei juolahda ensimmäisenä mieleen, että ollaan kommunistimaassa. Toinen toistaan isompia autoja, väliin niin kalliita, ettei vastaavia näe koskaan Suomen liikenteessä. Uutuuttaan kiilteleviä kauppoja, joissa myydään samoja merkkitavaroita kuin lännessä.
Silti kyseessä on kommunistimaa, siis yhden puolueen johtama valtio. Talousjärjestelmä sitä vastoin muistuttaa enemmän raakaa kapitalismia kuin sosialismia. Kiinassa on saanut vapaasti rikastua kunhan vain ei ole asettanut puolueen johtoasemaa kyseenalaiseksi. Käänne tapahtui jo 1978, kun Maon jälkeen Kiinan johtoon noussut Deng Xiaoping julisti, että "on kunniallista tulla rikkaaksi".
Lainsäädännöllisiä takeita vaurastumiselle on tippunut pitkin matkaa, ei kertarysäyksellä. Viimeisin lisäys tuli helmikuun puoluekongressissa, kun yksityisomistus asetettiin samaan asemaan kuin valtionomistus.
Lakipykäliä lukemalla Kiina alkaa olla kuin mikä tahansa markkinatalousmaa. Tosin yksi iso kynnys on vielä ylittämättä: kaikki maa kuuluu yhä valtiolle. Niin maanviljelijät kuin yrityksetkin joutuvat vuokraamaan maan valtiolta. Vuokra-ajat tosin ovat pitkiä, usein kymmeniä vuosia, mutta vuokratontti ei tietenkään ole ihan sama asia kuin oma tontti. Kiinan johto on kuitenkin tehnyt parhaansa vakuuttaakseen, että meno on vakaata eikä mitään uutta kulttuurivallankumousta ole luvassa.
Usko talousjärjestelmän pysyvyyteen on vankka, niin mahtavia palatseja kiinalaiset uusrikkaat ja ulkomaiset firmat rakentavat Kiinan rannikkokaistaleelle. Myös Hongkongissa epävarmuus on ohi. Kymmenen vuotta sitten, kun brittisiirtomaa palautettiin Kiinalle, pieni joukko asukkaita pakeni pääomineen länteen. Useimmat heistä ovat palanneet kaikessa hiljaisuudessa takaisin.
Virta on muutoinkin kulkenut lännestä itään. Investointien lisäksi lännestä on tullut kiinalaistaustaisia ihmisiä rakentamaan maata, jonka poliittista johtoa he ennen vihasivat. Kiina koetaan nyt maana, jossa rikastumismahdollisuudet ovat hyvät. Kaiken lisäksi se on näille kotiinpalaajille kielellisesti ja kulttuurisesti helppo paikka.
Tärkeä askel Kiinan tiellä kohti aitoa markkinataloutta on ollut jäsenyys maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. Puoli vuosikymmentä kestänyt jäsenyys on tuonut markkinatalouden standardit ja pelisäännöt Aasian jättivaltioon. Matka on silti yhä kesken. Pahin pullonkaula on pankkisektori, joka toimii hyvin vanhanaikaisesti eikä oikeaa kilpailua vielä ole. Tästä syystä EU ei ole vielä antanut Kiinalle markkinatalouden statusta.
Yksityissektorin osuus Kiinan taloudesta on jo kaksi kolmasosaa. Tähän saakka Kiinan kasvu on ollut vahvasti ulkomaisten investointien varassa, mutta nyt tilanne on muuttumassa. Kiina ei enää varsinkaan rannikkoseuduillaan ole mikään halpojen palkkojen maa, vaan työtä pystyy teettämään halvemmalla esimerkiksi Vietnamissa. Sitä vastoin kiinalaisten ostovoima on noussut vauhdilla. Kotimaisesta kulutuksesta on tullut talouden kasvun moottori.
Suuruuden matematiikka toimii silti yhä Kiinan hyväksi. Kun Pekingin taksilaitos päätti uusia autokantansa, tilattiin kerralla 80 000 Hyundai Elantraa. Siinä riittää firmalle vähäksi aikaa töitä.
***
Maailman toiseksi rikkain mies Bill Gatesin jälkeen on Forbes-lehden mukaan meksikolainen Carlos Slim Helu. Hänen Telmex-puhelinfirmansa on kerännyt miehelle 53 miljardin dollarin omaisuuden.