Riitta Jouppilan, 62, oululaisen professorin, entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon mielessä on tarkasti yksi päivämäärä tältä vuodelta. Se on 25. helmikuuta.
Silloin seitsemän lapsen mummi ja energinen eläkeläinen päätti, että nyt se alkaa; laihdutuskuuri nimittäin.
Päätös oli pitkään muhinut ja odottanut toteutumistaan. Kahdessakymmenessä vuodessa lisäkiloja oli kertynyt saman verran.
"Ajattelin konkreettisesti, että kannan joka päivä neljääkymmentä voipakettia, joista valtaosa sijoittuu keskivartalon tienoille. Ja sehän on selvää, ettei kenkien jalkaan laittaminen enää ollut helppoa."
Kaventuneesta varrestaan iloitseva Riitta yritti aiemminkin hoikistua, mutta lyhytaikaisin tuloksin.
"Koska olen hätäinen luonne, laihduttaminen painonvartijoiden tapaan olisi vienyt kauan. Ensimmäiset viisi kiloa katosivat mielestäni liian hitaasti. Lomalla Kanarian saarilla luin sitten sattumalta iltapäivälehdestä jutun oululaisesta miehestä, joka kertoi elopainonsa pienentyneen roimasti Oulun Diakonissalaitoksella toimivalla laihdutusklinikalla."
Rankka juttu
Niinpä Riitta siellä tehtyjen tutkimusten jälkeen aloitti erittäin niukan dietin ja kahdeksan viikon, lähes paastoon verrattavan kidutuksen aikana pudotti painostaan 15 kiloa.
"Kyllä se oli rankka juttu. Toisin kuin muut olin koko ajan hyvin väsynyt. Tuollaisen kuurin läpikäyminen ei työaikana olisi ollut mahdollista", hän arvelee.
Kuuri ei keskeytynyt edes hiihtolomalla pohjoisessa eikä liioin pääsiäisen aikaan perheen kanssa ulkona syödessä.
"Pyysin tarjoilijaa tuomaan minulle lautasellisen lämmintä vettä, johon sitten muiden nauttiessa lammaspaistia sekoittelin laihdutuskeittoani", hän kertoo ja lisää että luonnollisesti laihduttamiseen kuului myös liikunnan lisääminen ja alkoholista kieltäytyminen.
Nyt menossa on painon hallinnan kausi, jota Riitta aikoo jatkaa loppuikänsä. Hän käy säännöllisesti kontrollissa laihdutusklinikalla.
Naisten asialla
Riitta Jouppila pääsi eduskuntaan kokoomuksen edustajana ennen kaikkea naisten asioiden ajajana. Hänen ansiotaan on, että epiduraalipuudutusta käytetään nykyinen tarvittaessa synnytyksissä. Toinen hänen ajamansa asia, kotiapulaisen verovähennysoikeus, ei kuitenkaan mennyt läpi.
"Nyt asiaa ovat omimassa keskustalaiset. En voi vieläkään ymmärtää, miksi asiaa ei saada hoidettua siihen malliin, että lapsia hoidetaan kotona ja apulaiselle maksetaan kunnon palkka."
Hän harmittelee myös sitä, ettei kukaan kokoomuksen nuorista edustajista ole palavasti syttynyt asialle. Sekin nuorten kansanedustajien kohdalla askarruttaa, miten nuorena poliitikoiksi heittäytyneiden edustajien arjen elämän tuntemus ja tiedot riittävät. "Eikö se pitäisi olla niin, että he ajavat tavallisen suomalaisen ihmisen ja perheen asioita. Siinä mielestä syvempi elämänkokemus olisi avuksi."
Kun Riitta Jouppila viisi vuotta sitten jätti politiikan, hän lupautui hoitamaan yhden tyttärensä kahdeksankuista vauvaa "nyt kun aikaa kerran on".
"Mutta kyllä se oli liian rempseästi annettu lupaus. En osannut arvata kuinka raskasta pienen lapsen hoitaminen on. Onneksi toinen mummi tuli avuksi ja yhdessä hänen kanssaan suoriuduimme tehtävästä. Hänen apunsa oli siksikin tarpeen, että minulla oli jatkuvasti menoja ja kokouksia."
Arjen invalidiksi
Kolmen tyttären äidin ja uranaisen arjen hoituminen ei hänen omalla kohdallaan olisi onnistunut ilman kotiapulaisia. Kun 1970-luvulla apulaisen palkkaaminen ei enää onnistunut ja Riitta aloitti väitöskirjan teon, hänen äitinsä muutti Ouluun ja oli suurena apuna perheelle.
"Siitä kiitollisena minäkin pyrin jatkamaan perinnettä ja auttamaan tyttäriä lasten hoidossa mahdollisimman paljon."
Nyt vanhin lapsenlapsista on 12 -vuotias ja nuorin neljän viikon ikäinen. Paitsi lastenlasten hoitoa Riitta Jouppila sanoo joutuneensa opettelemaan arjen askareita. "Kun elämä 15 vuoden ajan on ollut sellaista, että viikot menevät toisella paikkakunnalla ja viikonloput maakuntaa kiertäen, niin kyllä sitä arjesta vieraantuu. Olenkin sanonut, että kansanedustajan ja europarlamentaarikon työt tekivät minusta arjen invalidin."
Nyt arjen taidot ovat ilmeisesti hyvin vertyneet. Näin voi ainakin päätellä siitä omenapiiraasta, jonka Riitta aviomiehensä kotitilan omenoista juttutuokioomme taikoi. "Tämä on kyllä kiellettyä", hän tuumaa ja lorauttaa piirakan päälle vaniljakastiketta.
Pyöräilyä ja matkailua
Hiljaiseen arkeen nuukahtavaa mummia Jouppilan Riitasta ei ilmeisesti koskaan tule. Eläkepäivinään hän on perustanut Suomen anestesiologien yhdistyksen seniorikillan. Sen ensimmäinen matka suuntautui Brysseliin. Seuraava kohde on Pietari, jossa hänellä on ystäviä ja kollegoita.
Mieluisimmat muistot poliitikon saralta hänellä on Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnasta. "Skandinaavisten naisten asema on todella hyvä verrattuna monissa muissa kulttuureissa elävien naisten elinoloihin. Kun ruotsalaisen kollegani kanssa saavuimme yhdessä kokoukseen, muut osanottajat ottivat meidät vastaan aplodein. Näin he halusivat osoittaa suosioon naisten asemalle Pohjoismaissa."
Naisten elinolojen parantamiseksi eri puolilla maailmaa sopii Jouppilan mielestä sama resepti: kouluttaminen. Siitä hyvä esimerkki on oma maamme, jossa vielä vuosisadan vaihteessa imeväiskuolleisuus oli 20 prosenttia. Nythän tilanne on paras mahdollinen maailmassa.
Juttutuokiomme jälkeen Riitta Jouppila on lähdössä ruokaostoksille. Aiemmin hän teki ne autolla, nykyinen polkupyörällä.
"Edellisessä elämässäni jouduin seuraamaan miestäni Penttiä juoksulenkille pyörällä. Nyt pysyn perässä ilman pyörääkin. Nuo peltilehmät ne ovat monen suomalaisen kunnon tuhoajia", hän nauraa ja osoittaa perheen autoa. Ja vannoo, ettei toista autoa koskaan perheeseen osteta. "Ajan tarvittaessa vaikka taksilla".