Riit­ta-Lii­sa Roposen perhe pyörii ur­hei­lun ym­pä­ril­lä – ur­hei­le­va äiti kiittää tu­ki­ver­kos­toaan

Toni Roponen, Riitta-Liisa Roponen ja Ida Roponen pyörittävät arkea tiiviisti urheilun ympärillä. Arkistokuva.

Kuva: Risto Rasila

Minkälaista on äitiys ja vanhemmuus, kun vuodessa on noin 200 matkapäivää ja harjoittelu, syöminen ja lepo pitää järjestää huippu-urheilun ehdoilla? Kuulostaa vaikealta, mutta maajoukkuehiihtäjä Riitta-Liisa Roposen, 38, mukaan urheilu on antanut hänen äitiyteensä enemmän kuin on ottanut.

– Ida on elämäni keskipiste. Meillä on ihana suhde, ja voimme puhua mistä tahansa, hän kertoo.

Roposten perheessä arki pyörii tiiviisti urheilun ympärillä, sillä Riitta-Liisa Roposen aviomies Toni Roponen on tunnettu valmentaja ja 12-vuotias Ida-tytär ui kilpatasolla. Elämä vaatii paljon järjestelyjä ja aikatauluttamista etenkin kilpailukaudella.

Riitta-Liisa Roponen kiittääkin vuolaasti Idan isovanhempia ja perheen muuta tukiverkostoa heidän avustaan.

– Kyllä tämä melkoista rumbaa on välillä. En voikaan varmaankaan tarpeeksi kiittää kaikkia apua antaneita, hän huokaa.

Samaan hengenvetoon Roponen antaa Idan koululle kehuja joustosta. Myös tyttärelle tulee väkisinkin matkapäiviä, kun koko perhe matkustaa harjoittelemaan tai kilpailemaan.

– Kaikki on mennyt hienosti koulussa, vaikka Ida on reissannut. Hän on vastuuntuntoinen ja kunnianhimoinen koulutyössä. Se on tosi tärkeä juttu, koska joudumme joka tapauksessa matkustamaan.

Riittämättömyyden tunteita

Roponen kertoo, että Ida on kulkenut perheen mukana harjoittelu- ja kilpailumatkoilla jo kolmen kuukauden ikäisesti asti. Reissussa Idaa on usein hoitanut Riitta-Liisan Salme-äiti.

– Ja Toni oli se, joka heräsi yöllä vauva-ikäistä Idaa hoitamaan, jotta minä sain nukkua, Riitta-Liisa Roponen kertoo.

Hän myöntää, että silloin tällöin mieleen on hiipinyt riittämättömyyden tunne – ihan niin kuin muillakin äideillä saattaa käydä.

– Joskus kun on joutunut lähtemään ilman Idaa reissuun, niin on ollut huonoja fiiliksiä. Että voisinpa olla lähtemättä.

– Mutta kaiken kaikkiaan on mennyt hienosti ja koen, että Ida on myös saanut paljon urheilusta ja elämäntavastamme. Esimerkiksi periksi antamattomuus ja terveet elämäntavat ovat varmaankin sellaisia hyviä juttuja.

Onko joku joskus päivittelyt perheenne kiivasta elämänrytmiä?

– Ei ainakaan suoraan ole kukaan koskaan tullut sanomaan. Mutta joka tapauksessa tämä on meidän juttumme, eikä siinä ole meille eikä Idalle oikeastaan mitään ihmeellistä.

Äitienpäivä sopii hiihtäjän kalenteriin

Äitinsä mukaan Ida on kasvanut päämäärätietoiseksi tytöksi.

– Uinnissa hänet on valittu ikäistensä maajoukkueryhmään. Hän harjoittelee altaassa noin neljä kertaa viikossa, ja siihen päälle tulevat kuivatreenit, Riitta-Liisa kertoo.

– 12-vuotislahjaksi Ida halusi leuanvetotangon, äiti hymähtää hyväntahtoisesti.

Ihan pelkkää sporttia Roposten elämä ei kuitenkaan ole. Riitta-Liisa sanoo, että kotona ollaan oikeasti läsnä ja vietetään laatuaikaa, kun sinne päästään. Kotona tehdään normaaleja juttuja kuten leivotaan.

Äitienpäivä Roposilla on yleensä kiireetön päivä. Silloin äiti odottaa sänkyyn pientä lahjaa tyttäreltään.

– Äitienpäivä on meille siinäkin mielessä kiva ja rento päivä, sillä se sopii hyvin hiihtäjän kalenteriin. Silloin kilpailukausi on yleensä ohi, Riitta-Liisa Roponen naurahtaa.