Tammikuinen aurinko kurkistelee metsänrajasta, kun auton keula kääntyy Keinästen pihapiiriin. Talon koira haukkuu auton ympärillä. Kolme hevosta syö heinää kaikessa rauhassa. Isäntä tekee lumitöitä ja emäntä saapuu ottamaan vieraat vastaan.
Mistään ei voisi päätellä, että tässä tavallisen näköisessä maalaistalossa asuu varovaisimpienkin arvioiden mukaan 123 lemmikkiä.
Pudasjärveläinen Riitta Keinänen, 41, hoitaa jättimäistä eläinlaumaa pääasiassa yksin. Pihan navetta lintuparvineen ja vuohineen sekä yläkerran lemmikkilintujen tilat kätkevät suurimman osan eläimistä. Asuinhuoneissa lemmikeistä elelee vain murto-osa: koirat, kissat, pari akvaariota ja rottia.
Yläkertaan tehdyssä lintuhuoneessa on kuitenkin meininkiä, kun Polle-papukaija kiljahtelee äänekkäästi ja ruusukakadu Armas tepastelee lattialla. Niiden seurana on lähes 40 muuta lintua, kuten jaavannaurukyyhkyjä ja undulaatteja, joten kujerrusta, huutoa ja siipien havinaa riittää.
"Isot linnut ovat yleensä aina irti, paitsi keväisin, kun niillä hormonit hyrräävät ja ne yrittävät kosiskella minua. Undulaatit asuvat aviaarioissa, eli isoissa häkeissä", Keinänen kertoo.
Kaikki linnut on totutettu syömään kädestä, eikä vierailijankaan tarvitse pelätä vapaana lentävien lintujen hyökkäystä.
"Viihdyn joskus tuntikausia lintujen kanssa. Isot linnut ovat kesyjä, ja ne kaipaavat ihmisen seuraa", Keinänen selvittää.
Linnut viihtyvät huoneensa lämpimässä ja kosteassa ilmassa, joka vastaa lähes tropiikin oloja. Kosteus on peräisin alakerrasta, jossa majailee 11 punakorvakilpikonnaa ja kaksi iguaania.
"Kiinnostuin viime keväänä kilpikonnista, sillä niitä oli paljon tarjolla netissä. Jos kuulen, että konna joudutaan lopettamaan, ellei sille löydy kotia, käyn hakemassa sen meille", Keinänen kertoo kilpikonniensa taustaa.
Myös tallissa ja navetassa asuvat eläimet ovat Keinäsille lemmikeitä.
"Yritimme aluksi syödä teurastetut kanat, mutta ei siitä tullut mitään. Se on vähän sama asia, kuin jos yrittäisi syödä omia koiria", Keinänen miettii.
Talon vuohista lypsetty maito kuitenkin juodaan ja munakas tehdään omien kanojen pyöräyttämiin muniin.
Riitta Keinäsen eläinrakkaus alkoi jo lapsuudessa, jonka hän vietti mummolan navetassa lehmiä hoitaen. "Vähän onnettomat tapaukset vetävät minua puoleensa. Toisaalta haluan antaa ihmisille kolmannen vaihtoehdon eläimen lopettamisen tai kiireessä myymisen tilalle."
Lemmikeistä luopuminen pitovaikeuksien vuoksi ihmetyttääkin Keinästä.
"Naurattaa, kun joku joutuu luopumaan muutamasta eläimestä, kun ei ole aikaa. Eikö harrastuksia ja lemmikeitä voi yhdistää", eläinlauman omistaja kysyy.
Keinäsillä elämä yhdistyy tiukasti lemmikkien pitoon. "Ai mikä loma? Olen kuullut, että jotkut pitävät sellaista", Keinänen naureskelee.
Jatkossa eläinten määrä pudasjärveläistilalla tulee kuitenkin vähenemään, sillä Riitta Keinäsen sairastaman fibromyalgian, eli raajojen kiputilan vuoksi navettatöiden teko on aika ajoin täyttä tuskaa.
Vuohet ovat ensimmäisiä lähtijöitä, ja niille onkin jo hyvä koti tiedossa. Eläimistä luopuminen tuntuu silti Keinäsestä hirveältä.
"Joskus olen miettinyt, kenet jättäisin itselleni, jos joutuisin luopumaan lemmikeistäni. Se on vaikeaa, sillä en halua luopua yhdestäkään."
Omien lemmikkien hoitamisen lisäksi Riitta Keinänen pitää tiloissaan Pudasjärven löytöeläinkotia.
Tällä hetkellä löytölässä on kolme koditonta kissaa. Jokainen niistä on jo viettänyt löytöeläinkodissa lain vaatiman vähimmäismäärän kaksi viikkoa.
"Meillä ei lopeteta löytöeläimiä kuin poikkeustapauksissa. Villiintyneiden kissojenkin kanssa kokeillaan sopeuttamista, mutta jos ne eivät kesyynny, niin silloin lopetus on edessä", Keinänen kertoo.
Yksi kodittomista kisuista on valkea Niisku-neiti, joka etsii rauhallista kotia. Löytöeläimien kohdalla eläinkatraan omistajan on pakko kovettaa sydämensä.
"Kovasti tekisi mieli viedä Niisku-neiti pirttiin omaksi kissaksi, mutta johonkin raja täytyy vetää", 123 lemmikin omistaja vakuuttaa.
Vaikka eläinten hoito ottaa välillä voimille, ei Keinänen voisi kuvitella elämää ilman niitä.
"Pitkästyisin varmasti. Eläimet eivät ole minulle harrastus, vaan elämäntapa."