Jussi J. Ikäheimo on sitkeä eläkeläinen. Hän kokee tulleensa kohdelluksi väärin vesiviranomaisten, Oulun kaupungin ja Oulun Energian taholta Oulujoessa sijaitsevan Heikkilänsaaren siltakiistassa. Ikäheimo ei anna periksi, vaikka hän on kärsinyt tappion Vaasan hallinto-oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
Ikäheimo on sitä mieltä, että Heikkilänsaaren ja jokirannan väliin on tehty vääränlainen yhteys. Oikea silta on vaihtunut "vippaskonstein" paperisodassa pelkäksi siltarummuksi. Tapahtumat juontavat 1990-luvun lopulle ja Merikosken voimalaitoksen padotuskorkeuden nostoon.
Ikäheimo on kerännyt oman kantansa tueksi vinon pinon vakuuttavaa paperiaineistoa sekä äänitteitä. Se, miten Heikkilänsaaren asukkaita on onnistuttu Ikäheimon mielestä jymäyttämään, selittyy sillä, etteivät vesiviranomaiset ole käyneet paikalla tutustumassa tosiasioihin vaan tuijottaneet kuivia papereita.
Jussi J. Ikäheimo on saanut tuekseen kansanedustaja Erkki Pulliaisen (vihr.), joka on tehnyt Ikäheimon puolesta ja toiveesta oikeusministeriöön tutkintapyynnön asioiden oikeasta tilasta. Ministeri Tuija Braxista (vihr.) vaan ei ole toistaiseksi kuulunut mitään.
Tutkintapyynnön perusidea on juuri se, että viranomaislausuntoja on annettu tutustumatta asioiden todelliseen laitaan. Ikäheimolla on tämänsuuntaisista tunnustuksista äänitteitä. "Olen ottanut keskusteluja nauhalle, sillä mitenpä muuten yksin oleva kansalainen voi todistaa sanansa virkakoneistoa vastaan."
"Jos oikeusministeriö ei ryhdy tutkimaan virastojen toimintaa, seuraavaksi valitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tarkoitus on hakea korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuomion purkua. Odotan, mitä ministeriö tekee. Viranhaltijoiden toiminta on ollut täysin puutteellista. He ovat itsekin myöntäneet minulle perustelunsa hatariksi."
"Viranomaiset kumartavat yhtiöitä eivätkä kuuntele ihmisiä. Kyllä toiveet Oulujoen virkistyskäytön lisäämisestä ovat turhia niin kauan, kun näin on", Ikäheimo väittää.
Sillasta suunnitelma
Jussi J. Ikäheimon papereista löytyy Heikkilänsaaren uuden sillan suunnitelmat. Ne on tehty 1987. "Kunnon siltasuunnitelmilla on harhautettu tiehoitokunta niin, ettei se ryhtynyt valittamaan padotuskorkeuden nostosta, josta Oulun Energia on saanut miljoona hyödyn."
Kymmenessä vuodessa siltasuunnitelmat ehdittiin sivuuttaa. Mielikuva sillasta eikä rummusta Heikkilänsaaren asukkaille kuitenkin jäi.
"Tarkastusmiesten lausunnossa 23. tammikuuta 2004 todetaan, että luvanhaltija eli Oulun kaupunki ja Energia ovat edelleen vastuussa Merikosken padotuskorkeuden korottamisesta myöhemmin mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä", Ikäheimo perustelee vaatimusta siltarummun korvaamisesta oikealla sillalla.
Siltarummun takia Heikkilänsaaren ympäri ei enää pääse veneellä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että pelkkä rumpuaukko patoaa vettä Heikkilänputaaseen toisin kuin vanha, purettu silta. Ikäheimo on mitannut padotuksen korkeudeksi 48 senttiä!
Padotus aiheuttaa myös akanvirran, jolloin Heikkilänpudas täyttyy jokiuomasta kertyvästä roskasta saaren alapuolelta. Rummun läpivirtaama ei riitä pitämään pudasta puhtaana. "Virkistyskäyttö ja viihtyvyys ovat menneet saaren ja mantereen välisestä vesialueesta."
"Kaiken huipuksi olen saanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastosta todistuksen, ettei ympäristölupavirasto eikä sen edeltäjä Pohjois-Suomen vesioikeus ole edes myöntänyt lupaa nykyisen Heikkilänsaaren sillan eli siltarummun rakentamiseen eikä lupa ole edes vireillä", Ikäheimo näyttää 8. helmikuuta 2007 päivättyä dokumenttia ja vaatii Heikkilänsaareen takaisin oikeaa siltaa.