Korkein oikeus (KKO) on pyytänyt Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua pohjoissuomalaisen miehen pikavippiä koskevassa asiassa.
Mies oli ottanut internetissä toimivalta TrustBuddy AB -yhtiöltä 600 euron suuruisen pikavipin. Yhtiö markkinoi useassa EU:n jäsenvaltiossa vertaislainoiksi nimittämiään pieniä lainoja yksityishenkilöille. Se kertoi tarjoavansa asiakkainaan oleville jäsenilleen järjestelmän, jossa jäsenet voivat antaa ja ottaa luottoja toisiltaan.
Kun pohjoissuomalainen mies jätti vippinsä maksamatta, yhtiö nosti häntä vastaan kanteen ja vaati maksamaan lainapääoman viivästys- ja muine korkoineen sekä kuluineen.
KKO:n käsiteltävänä ovat yhtiön miestä vastaan esittämät vaatimukset 600 euron lyhytaikaiselle lainalle maksettavista korosta ja kuluista. Ne vastasivat 733,95 prosentin todellista vuosikorkoa.
Asia käsiteltiin aluksi Oulun käräjäoikeudessa ja myöhemmin Rovaniemen hovioikeudessa miehen osallistumatta oikeudenkäynteihin. Käräjä- ja hovioikeus katsoivat, että tosiasiallinen luottosuhde oli syntynyt yhtiön ja luotonottajan välillä ja että yhtiö oli siis kuluttajansuojalaissa tarkoitettu luotonantaja. Kun mies oli rekisteröitynyt TrustBuddy AB:n verkkopalveluun lainaa ottaakseen, yhtiö oli maksanut lainan pääoman hänelle. Yhtiö myös velkoi saatavaa kuluineen omiin nimiinsä lainanottajalta.
Molemmat oikeusasteet hylkäsivät omasta aloitteestaan yhtiön korko- ja kuluvaatimukset siltä osin kuin ne ylittivät määrältään kuluttajansuojalaissa kuluttajaluotoille säädetyn 50,5 prosentin korkokaton.
TrustBuddy AB on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista. Yhtiön mukaan kysymys siitä, onko yhtiö luotonantaja, ei ole kansallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla niin selvä, että hovioikeudella olisi ollut oikeus hylätä yhtiön vaatimuksia viran puolesta selvästi perusteettomina.
Ennakkoratkaisupyynnöllään KKO tiedustelee Euroopan unionin tuomioistuimelta kulutusluottodirektiiviin sisältyvän luotonantajan käsitteen oikeaa tulkintaa. Direktiivissä ja kuluttajansuojalaissa käytetään samaa luotonantajan käsitettä. Koska kysymys on direktiivin tulkinnasta, KKO:lla on viimeisenä muutosasteena velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.
Suomen tuomioistuimissa on tällä hetkellä vireillä satoja samankaltaisia asioita. KKO on pyytänyt unionin tuomioistuinta kiirehtimään asian käsittelyä.
Korkein oikeus antaa ratkaisunsa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on vastannut ennakkoratkaisupyyntöön.