Kelujärven luusuan pohjapadosta on kehkeytynyt kyläläisten välille sitkas riita, josta on singahdellut jo seitsemän rikosilmoitusta. Käräjille saakka asiaa ei ole saatu, vaikka molemmat osapuolet ovat sitä halunneet.
Seuraavaksi asiaan perehtyy valtakunnansyyttäjä, jolle asiakirjat lähtivät kesän alussa.
Rannoille lisää vesijättöalueita
Eläkkeellä oleva metsuri Eero Alatalo on syntyjään kelujärveläinen. Nykyisin kirkonkylässä asuva Alatalo käyttää Kelujärven rannalla sijaitsevaa vanhaa kotitilaansa edelleen kalareissujensa tukikohtana. Aktiivisesti kotijärvensä puolesta kantaa ottava mies ei ole alkuunkaan tyytyväinen sen nykytilaan.
"Järven vedenpinta on laskenut huolestuttavasti, kun luusuaan rakennettu pohjapato ei ole saanut olla rauhassa. Viimeksi pato hajotettiin vuosi sitten. Sen seurauksena varsinkin järven matalalle puolelle on syntynyt laajoja vesijättöalueita", hän kertoo.
Alatalo sanoo, että pato on hajotettu useaan kertaan, mutta tihutöillä ei ole ollut silminnäkijöitä. "Yhdestä hajotusoperaatiosta on kuitenkin todisteita. Syyttäjäkin totesi rikoksen tapahtuneen, mutta hän katsoi sen vähäiseksi eikä nostanut asianomaista vastaan syytettä", hän kertoo.
Asian vähäisyydestä Alatalo on vahvasti toista mieltä. Hän haluaa tutkituttaa jutun uudelleen.
"Haluan valtakunnansyyttäjältä kannanoton siihen, ovatko poliisi ja syyttäjä sekä kunnan ja ympäristökeskuksen valvovat viranomaiset toimineet oikein. Haluan, että neljä vuotta kestäneeseen juttuun saadaan vihdoin päätös sekä syylliset korvaamaan aiheuttamansa vahinko ja saattamaan pato lupaehtojen mukaiseen kuntoon", hän sanoo.
Ratkaisu Kelujärven pohjapatokiistassa luulisi olevan helppo. Padon rakentamisesta antoi vuoden 1959 lopulla silloinen vesistötoimikunta päätöksen, joka on yhä lainvoimainen. Valtio sai tuolloin luvan padon rakentamiseen järven veden pinnan alenemisen estämiseksi.
Tarkoituksena oli, että perattavasta kanavasta huolimatta järven vedenkorkeus säilyisi suunnilleen luonnonmukaisena. Lupaehdoissa määriteltiin tarkasti padon harjakorkeus, aukon leveys ja padon kynnyskorkeus.
Kaiken lisäksi lupaehdoissa peratut vesiväylät ja Kelujärven pato penkereineen määrättiin pidettäväksi vastaisuudessakin suunnitelman mukaisessa kunnossa. Tätä varten muodostettiin perkausyhtiö, jonka osakkaat sitoutuivat tähän.
Kesäkuussa vuonna 2001 Sodankylän kunnan viranomaisten tekemissä mittauksissa padon todettiin madaltuneen niin, että pohjapadon aukon korkeus oli 35 senttiä lupaehdoissa määriteltyä kynnyskorkeutta alempana.
Perkausyhtiön nykyisiin toimitsijamiehiin kuuluva Alatalo järjesti kylässä talkoot padon korottamiseksi. "Patoa korotettiin siten, että mitat lähenivät lupaehdoissa määriteltyä tasoa mutta jäivät vieläkin alle sen", hän kertoo.
Kiitoksen sijasta Alataloa vastaan jätettiin rikosilmoitus, jossa padon vastustajat syyttivät häntä oman käden oikeudesta. Syytteeseen saakka ilmoitus ei kuitenkaan johtanut. "Olisihan ollut merkillinen ratkaisu, jos syyte olisi hyväksytty. Lupaehdoissahan osakkaat nimenomaan velvoitetaan huolehtimaan, että pohjapato pysyy alkuperäisissä mitoissa", Alatalo puolustautuu.
Matala vesi johtuu luonnonoloista
Pohjapadon tarpeellisuus on jakanut kahtia myös osakkaiden muodostaman toimitsijamiehistön. Monet pitävät järven nykyistä vedenpintaa sopivana, luonnonmukaisena. Järvessä ei esiinny kalakuolemia ja vesi on puhdasta.
Jotkut arvelevat, ettei patoa alunperinkään rakennettu piirustusten mittoihin, vaan se jäi matalammaksi. Padon rikkojaksi kukaan ei tunnustaudu, vaan padon madaltumisen selitetään johtuneen luonnollisesta rapautumisesta, jota jäidenlähdöt ovat edistäneet.
Toimitusmiesten puheenjohtaja Pentti Rytisalo on matalamman padon kannalla. Hän arvelee, että järven vedenpinnan alhainen nykytila johtuu pikemminkin kahdesta kuivasta kesästä ja lumettomasta talvesta.
"Järven vedenkorkeus ennen näitä poikkeusvuosia on ollut hyvä. Kalat ovat viihtyneet järvessä ja ihmiset rannoilla. Se lienee käytännössä paras mittari", hän sanoo.
Lupaehtoihin
haetaan muutosta
Sodankylän ympäristönsuojelusihteeri Pekka Jantunen sanoo, että toimitusmiesten on vastattava siitä, että pato pysyy lupaehtojen mukaisessa kunnossa.
"Tietääkseni toimitusmiehet ovat jättäneet ympäristölupaviranomaisille lupamuutoshakemuksen, joka sallisi nykyisen kivipuurakenteisen padon korvaamisen betonipadolla. Silloin loppuisivat väitteet padon tahallisesta vahingoittamisesta, ja tilanne rauhoittuisi", hän arvelee.
Rytisalo ei kuitenkaan vahvista Jantusen tietoja lupamuutoshakemuksesta. Hän ei myöskään kerro, onko tarkoitus hakea rakennusmateriaalin lisäksi muutosta padon korkeuteen.
"Sanotaan niin, että olemme kysyneet neuvoa. Tuntuu siltä, että lähin puolueeton viranomainen on Oulussa", hän perustelee.