Riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä kevennetään. Ensi vuoden alusta toteutuvalla uudistuksella tavoitellaan nykyistä nopeampaa, halvempaa ja tehokkaampaa oikeudenkäyntiä. Sovulle etsitään muutoksella tehokkaammin sijaa ja asianosaisten tiedonsaantia käsittelyn eri vaiheissa parannetaan.
Uusi laki keventää erityisesti riita-asiain valmistelua, mutta myös pääkäsittelyä. Säännökset ovat joustavia niin, että asian laatu ja asianosaisten näkemykset sen käsittelystä otetaan nykyistä paremmin huomioon. Uudet säännökset koskevat jatkossa myös huoneenvuokra-asioita, sillä asunto-oikeudet lakkautetaan ensi vuoden alussa.
Riita-asia voidaan jatkossa joissakin tapauksissa ratkaista heti kirjallisen valmistelun jälkeen. Edellytyksenä on, että asianosaiset siihen suostuvat ja pääkäsittelyn järjestäminen on selvästi tarpeetonta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että jutussa ei kuulla todistajia.
Nykyisin riita-asia on aina käsiteltävä suullisessa valmistelussa. Jatkossa suullinen valmistelu voidaan tarvittaessa jättää väliin ja siirtyä kirjallisen valmistelun jälkeen suoraan pääkäsittelyyn."Heiluri heilahtaa taaksepäin. Palaamme osittain nykyistä lakia edeltäneeseen aikaan, jossa helpommat asiat saatiin käsiteltyä nopeasti", sanoo Suomen asianajaliiton oululainen hallituksen jäsen Toni Isoluoma.
"Riidat eivät ole mihinkään kadonneet. Ihmiset eivät vain ole uskaltaneet kustannusten pelossa hakea pienemmissä kiistoissa oikeutta, joka perustuslain mukaan on yksi perusoikeuksistamme. Kohtalaisen riita-asian kustannukset ovat saattaneet nousta 2 500-3 500 euroon ja kun mukana on seurannut pelko vastapuolen kustannusten tulemista itselle maksettavaksi, on kannekynnys noussut korkealle", jatkaa Isoluoma.
Uusi laki velvoittaa tuomarin selvittämään asiaa aktiivisesti. Tavoitteena on myös laajojen ja yksityiskohtaisten haastehakemusten ja vastausten lyhentäminen ja selkeyttäminen. Tarkoitus on, että niitä ei jatkossa myöskään enää täydennettäisi yhtä usein kuin nykyisin.
Riita-asioiden lukumäärä on vähentynyt rajusti läpi Suomen. Pienimissä käräjäoikeuksissa niitä on enää muutama vuodessa. Oulun käräjäoikeudessakin riita-asiat ovat vähentyneet jatkuvasti. Viime vuonna niitä oli 322, kun rikosjuttuja oli 2 330.
"Tiedän, että kanteita on kulujen takia jätetty nostamatta. Riita-asiat vaativat käräjäoikeudessa kolminkertaisen työajan rikosjuttuihin verrattuna, koska niiden valmistelutyö vie aikaa", sanoo laamanni Harri Mäkinen.
Tietoa enemmän
Tuomioistuinten on jatkossa tiedotettava asianosaisille käsittelyn edistymisestä valmistelun aikana. Niiden on myös annettava arvio käsittelyn tulevasta aikataulusta. Nyt asianosaiset eivät aina ole selvillä siitä, missä vaiheessa oikeudenkäynti on.
Oikeudenkäyntiä tehostetaan niin, että kerran esitettyä aineistoa voidaan käyttää nykyistä joustavammin hyväksi asian käsittelyn seuraavissa vaiheissa. Myös pääkäsittelyssä voidaan nykyistä helpommin hyödyntää valmistelussa esitettyä aineistoa. Tuomarin on laadittava asianosaisten vaatimuksista ja niiden perusteista kirjallinen yhteenveto, johon pääkäsittelyssä voidaan tukeutua.
Yhden tuomarin pääkäsittelyä ei enää sidota määräaikaan, vaan tavanomaiset asiat voidaan käsitellä yhden tuomarin kokoonpanossa joko välittömästi suullisen istunnon yhteydessä tai myöhemmin erillisessä istunnossa. Laajat ja monimutkaiset asiat on kuitenkin edelleen käsiteltävä täysilukuisessa, yleensä kolmen tuomarin kokoonpanossa.
Puhelimen käyttö valmistelussa tulee mahdolliseksi. Suullinen valmistelu voidaan järjestää puhelinneuvotteluna esimerkiksi silloin, kun asianosaiset asuvat kaukana tuomioistuinpaikkakunnalta. Tulevaisuudessa suullinen valmistelu voi tapahtua myös videoneuvotteluna. Valmisteluistunnot on kuitenkin järjestettävä aina niin, että oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu.
Kielto esittää pääkäsittelyssä kokonaan uusia todisteita lievenee. Se, että asianosaiset nykyisin pyrkivät varmuuden vuoksi esittämään valmistelussa kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat todisteet, pitkittää valmistelua ja nostaa oikeudenkäyntikustannuksia. Pääkäsittelyssä saa jatkossa vedota myös sellaiseen todisteeseen, jota ei ole valmistelussa tuotu esiin, jos laiminlyönnin voidaan olettaa johtuneen pätevästä syystä.
