Riistaeläinten lihan lyijy- ja kadmiumpitoisuudet ovat laskeneet raskasmetallipäästöjen pienentyessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan hirven, poron ja jäniksen lihan syönti ei aiheuta terveysriskiä ihmiselle.
"Tutkittujen riistaeläinten lihassa ei ole myrkyllisiä pitoisuuksia raskasmetalleja. Maksan ja munuaisen kadmiumpitoisuus sen sijaan on niin korkea, ettei niitä ole suositeltavaa käyttää ravinnoksi. Enimmäispitoisuusrajat ylittyvät, eikä selkeää trendiä pitoisuuksien laskusta ole havaittavissa", kertoo Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tutkija Eija-Riitta Venäläinen.
Venäläinen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan hirven, poron ja jäniksen lihan ja sisäelinten raskasmetallipitoisuuksia Suomessa vuosina 1980--1999. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten ja eläinten terveydelle haitallisten kadmiumin ja lyijyn pitoisuuksien muutoksia. Kadmium ja lyijy luokitellaan ympäristömyrkyiksi. Lyijy vaikuttaa keskushermostoon ja kadmium munuaisiin. Lisäksi tarkasteltiin kuparin ja sinkin pitoisuuksia. Kupari- ja sinkkimyrkytykset ovat erittäin harvinaisia.
Raskasmetallipäästöt vähentyneet
Raskasmetallipäästöt vähenivät Suomessa 1990-luvulla merkittävästi muun muassa tehokkaampien polttotekniikoiden ja lyijyttömän bensiinin käytön ansiosta. Lyijyn, kadmiumin, kuparin ja sinkin kokonaispäästöt putosivat 75-90 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2000. Samansuuntainen kehitys on nähtävissä myös muualla Euroopassa, mikä on vähentänyt Suomeen kaukokulkeutuvien raskasmetallien määrää.
Riistaeläimistä löytyvien pitoisuuksien aleneminen näkyy selvimmin lyijyn määrissä.
"Lyijyttömän bensiinin käyttö heijastuu myös maksan ja munuaisen lyijypitoisuuksiin, jotka ovat pienentyneet selvästi kaikissa tutkituissa eläimissä tutkimusjakson aikana. Lyijypitoisuudet ovat alle EU:n asettaman enimmäispitoisuusrajan (alle 0,05 mg/kg )."
Kadmium sen sijaan on ongelma. Esimerkiksi hirven maksan ja munuaisen kadmiumpitoisuudet ovat päinvastoin kasvaneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Metsäjänisten kadmiumpitoisuudessa ei ole tapahtunut muutoksia kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana, mutta rusakkojen pitoisuudet ovat pienentyneet. Pitoisuudet ovat yhä yli sallitun.
Metsäjänisten kadmiumpitoisuus on korkeampi kuin rusakkojen, mikä selittyy niiden erilaisella ravinnolla. Rusakot syövät heiniä ja kasveja, jotka uusiutuvat vuosittain, eikä niihin siksi ehdi kerääntyä ympäristösaasteita. Metsäjänikset käyttävät ravinnokseen muun muassa puuvartisia kasveja, jotka rikastavat ympäristösaasteita. Väitös tarkastetaan perjantaina Kuopion yliopistossa.