Riikka Pulk­ki­nen voi taas kes­kit­tyä ku­vit­te­le­maan

Riikka Pulkkisen syksy oli kuohuviinilaseja, kättelyjä, hymyjä, signeerauksia ja haastatteluja. Totta-romaani oli Finlandia-ehdokkaana, ja sen kirjoittajaa vietiin paikasta toiseen. Pulkkiselle se sopi hyvin. Vauhdikas kirjasyksy ei antanut hänen jäädä kiertelemään maailmaan, jota oli pyöritellyt mielessään edelliset vuodet -- niinkin voi kirjoittajalle käydä.

Riikka Pulkkinen etsiytyy mielellään kirjoittamaan pienen hälyn keskelle, esimerkiksi kahviloihin. Mielessä tapahtuvaan maailmaan on helpointa sukeltaa silloin, kun kuulee tämän toisenkin ympärillään.
Riikka Pulkkinen etsiytyy mielellään kirjoittamaan pienen hälyn keskelle, esimerkiksi kahviloihin. Mielessä tapahtuvaan maailmaan on helpointa sukeltaa silloin, kun kuulee tämän toisenkin ympärillään.
Kuva: Pekka Peura

Riikka Pulkkisen syksy oli kuohuviinilaseja, kättelyjä, hymyjä, signeerauksia ja haastatteluja. Totta-romaani oli Finlandia-ehdokkaana, ja sen kirjoittajaa vietiin paikasta toiseen. Pulkkiselle se sopi hyvin. Vauhdikas kirjasyksy ei antanut hänen jäädä kiertelemään maailmaan, jota oli pyöritellyt mielessään edelliset vuodet -- niinkin voi kirjoittajalle käydä.

Se vaihe, josta Pulkkinen kirjailijana eniten nauttii, on kuitenkin meneillään nyt. Hänellä on aihiot kahteenkin romaaniin, joista jommastakummasta tulee hänen kolmantensa. Tässä vaiheessa mieli on täynnä kysymysmerkkejä, mutta vielä ne eivät ole sellaisia, jotka ahdistaisivat. Tässä vaiheessa hän voi kuvitella vailla pidäkkeitä, kirjoittaa arastelematta, antaa tarinan ja sen hahmojen viedä.

Vasta myöhemmin tulevat suuret ja vaikeat ratkaisut ja hiominen, jota hän jatkaa niin kauan, että tuntee tehneensä tekstin eteen kaikkensa.

Lue lisää Riikka Pulkkisen tulevaisuuden kuvioista uudistuneesta Sunnuntai-liitteestä!

Ilmoita asiavirheestä