Laura Salijuma on 27-vuotias riikalaisnainen. Takana on taloustieteen opintoja yliopistossa ja kahdeksan vuotta pankkityötä. Kaksi viimeistä vuotta hän on johtanut ruotsalaisomisteisen Unibankan sivukonttoria Latvian pääkaupungissa Riiassa.
Salijuma on silmin nähden tyytyväinen siihen, mitä elämä ja työ ovat tuoneet tullessaan. Hänellä ei ole perhettä, mutta mukava oma yksiö Riian keskustassa, firman työsuhdeauto ja rahaa riittää pariin ulkomaanmatkaan vuodessa. Palkkaansa hän ei paljasta, mutta alalla olevat arvioivat sen olevan noin tuhat latia (1 600 euroa) kuukaudessa.
Laura Salijuma emännöi siistiä pientä pankkikonttoria. Alaisia hänellä on kaikkiaan 26. Asiakkaiden valtaenemmistö on latvialaisia, mutta aika ajoin ovesta astelee ulkomaalainen tilinavaaja tai luotonhakija ja silloin Salijuma joutuu turvautumaan englannin taitoihinsa.
Pankkiala on yksi suosituimmista Latvian nuorison keskuudessa. Edut ovat palkasta lähtien hyvät ja etenemismahdollisuudet erinomaiset.
Salijuma kertoo saaneensa lyhyellä urallaan jo kaksi työtarjousta muista pankeista. Itse hän etsii uusia työntekijöitä muun muassa kauppojen kassoilta: hän tarkkailee, kuka pärjää asiakkaiden kanssa.
Kova
kilpailu
Laura Salijuman pankki on koko nimeltään Latvijas Unibanka. Se on vanha latvialainen pankki, joka siirtyi kesällä 2000 kokonaan ruotsalaisen SEB-pankin omistukseen. Samassa yhteydessä ruotsalaisfirma osti myös virolaisen Eesti Ühispankin ja liettualaisen Vilniaus Bankasin.
Skånelaisittain ruotsia murtava Mats Kjaer johtaa SEB-pankin Baltian toimintoja. Hänen toimipaikkansa on Riiassa, missä hän on asunut vaimonsa kanssa kolme vuotta.
"Kun aloitimme täällä, noilla kolmella pankilla oli yhteensä puoli miljoonaa asiakasta. Nyt asiakkaita on lähes kaksi miljoonaa. Kehitys on kaikilla tavoin edennyt nopeammin kuin uskoimme. Ilman muuta kannatti tulla tänne", Kjaer sanoo.
SEB-pankin omistamat luottolaitokset ovat kaikissa kolmessa maassa kolmen suurimman pankin joukossa. Suurimpien joukkoon niissä kuuluu myös Hansabanka (Hansapank, Hansabankas), jonka osake-enemmistö on toisen ruotsalaispankin, Swedbankin omistuksessa.
Mats Kjaer sanoo, että kaikissa Baltian maissa kilpailu pankkialalla on kovaa. Erityisen kovaa se on Latviassa, jossa on 1990-luvun pankkikriisistä huolimatta yhä 24 pankkia. Niistä tosin vain viisi pystyy tarjoamaan kaikki pankkipalvelut. Useimmat latvialaispankit ovat pieniä firmoja, jotka ovat keskittyneet jonkin erityisasiakaskunnan - esimerkiksi öljyalan - palvelemiseen.
Venäjän markkinat
epäilyttävät
Kaikissa kolmessa balttimaassa suurimmat pankit ovat ulkomaalaisomistuksessa. Näkyvin poikkeus on latvialainen Parex banka, jolla on toimintaa myös maan rajojen ulkopuolella.
Parex bankan liikeidea on ollut luoda kontaktit paikalliseen venäläisväestöön. Se luotottaa erityisen paljon Venäjän kanssa käyviä ja Venäjällä toimivia yrityksiä.
Mats Kjaer kuvaa varovaisin sanakääntein latvialaiskilpailijansa toimintatapoja. "Pankkitoiminnan harjoittamisessa on erilaisia moraaleja. Me emme tekisi sillä tavoin kuin he".
Kjaer sanoo, että SEB-ryhmään kuuluvat pankit ovat olleet hyvin pidättyväisiä Venäjän hankkeiden rahoittamisessa.
"Emme ole olleet kovin aktiivisia niiden kohdalla, jotka ovat tulleet muualta ja joista ei tiedä mistä heidän rahansa ovat peräisin".
Riskikartoitus
tarkasti
Baltiassa on paljon vasta aloittaneita yrityksiä. Sen takia riskikartoitus tehdään paljon tarkemmin kuin Suomessa tai Ruotsissa, Kjaer selvittää. Paikalliset kontaktit ovat tässä työssä erityisen tärkeitä.
Mats Kjaer uskoo, että ruotsalaisten ja muiden läntisten pankkien tulo Baltian markkinoille loi luottamusta näiden maiden finanssisysteemejä kohtaan. Nykyisin niiden pankkilainsäädäntö on hyvin samanlainen kuin Länsi-Euroopan maissa.
Kjaer ei kuitenkaan vielä asettaisi yhtäläisyysmerkkejä Baltian maiden ja pohjoismaisen pankkitoiminnan välille.
"Olemme asettaneet samat standardit, mutta on selvää, ettemme voi niitä saavuttaa täällä sataprosenttisesti. Joudumme koko ajan matkustamaan ja katsomaan, että henkilökunta on käsittänyt ohjeemme oikein", Kjaer myöntää.
Kirjoittaja vieraili Baltian maissa syyskuussa EU:n komission apurahan turvin. Juttusarjan ensimmäinen, Liettuaa käsittelevä osa ilmestyi 22. marraskuuta.