Julkinen kohu oululaisen Riihi-säätiön tekemisistä alkoi vuonna 2001. Kun valtion asuntorahasto ARA oli löytänyt omasta mielestään hämäriä tapahtumia, se jätti asiasta rikosilmoituksen. Keskusrikospoliisin Oulun yksikkö aloitti epäillyistä väärinkäytöksistä esitutkinnan tuon vuoden joulukuussa. Siinä vaiheessa keskusrikospoliisi oli jo jonkin aikaa ollut liikkeellä myös omatoimisesti.
Tutkimuslinjoja oli aluksi kaksi, ja poliisi arvioi julkisuudessa, että tutkinta kestää vähintään muutamia kuukausia.
Nyt eletään kesäkuuta 2005, eikä tutkinta ole valmis vieläkään. Koko vyyhti on paisunut kuin pullataikina. Aineistoa on kertynyt tuhansia sivuja. Erilaisia tutkimushaaroja on jo kymmenen. Tutkijat ovat ilmoittaneet aina uusia takarajoja sille, milloin paketti päätyy syyttäjän käsiin syyteharkintaa varten, mutta ne eivät ole pitäneet. Osa jutuista jo on syyttäjällä, mutta etenkin päähaara, josta koko tutkinta alkoi, on yhä kesken. Sen valmistumista odotetaan nyt syyskuun loppupuoleksi.
Tuoreimpana käänteenä on rikosepäily, jonka poliisi kertoi liittyvän "eräisiin Oulun yliopiston virkamiehiin" ja jonka yhdeksi kohteeksi varmistui yliopiston vararehtori, professori Jouni Koiso-Kanttila. Tämä puolestaan on julkisuudessa korostanut, että tutkittavissa hankkeissa ei ole tapahtunut mitään väärää.
Riihi-säätiön tapauksesta on kehkeytynyt Pohjois-Suomen kaikkien aikojen suurin talousrikostutkinta. Sen tuloksia odotetaan paikallisesti erittäin suurella mielenkiinnolla. Julkisuuden valokeilassa on ollut etenkin säätiön hallituksen puheenjohtaja Toivo J. Kanninen. Erilaiset huhut ovat kuitenkin velloneet kiivaina, ja koska luotettavaa tietoa ei ole olemassa, ne ovat leimanneet myös monia säätiön kanssa jotenkin tekemisissä olleita ihmisiä.
Esitutkinta ei vielä kerro kenenkään syyllisyydestä mitään. Tämä on tuoreessa muistissa esimerkiksi Alpo Rusin tapauksesta. Poliisin kokoama aineisto menee syyttäjälle. Hän voi jättää syytteen nostamatta, jolloin asia raukeaa, tai edessä on oikeudenkäynti. Vasta sen jälkeen tiedetään, onko rikosta tai rikoksia tapahtunut, ja jos on, ketkä ovat syyllisiä.
On tärkeää, että asiat selvitetään kunnolla ja että poliisilla on kestävät perusteet esitutkinnan pitkittymiselle. Mutta tärkeää myös on, että asioista saadaan selvyys kohtuuajassa. Nyt poliisitutkinta näyttää vievän noin neljä vuotta. Se on kelle tahansa liian pitkä aika roikkua löysässä hirressä.
paakirjoitus@kaleva.fi