Riihi-säätiön omistamien kiinteistöyhtiöiden hallitusten työskentely oli vuosina 1996-2000 peräti verkkaista ja lepsua. Kokouksia pidettiin kerran pari vuodessa, ja pöytäkirjat oli kirjoitettu usein valmiiksi jo ennakkoon. Hallitusten puheenjohtaja Toivo J. Kanninen päätti kaikesta käytännössä yksin.
Hänen yhteytensä myös lähiyhteisöihin olivat suorat ja mutkattomat. Hän omisti taloyhtiöiden isännöinnistä ja kiinteistöhuollosta vastanneen Livoli Oy:n ja oli puheenjohtajana Riihi-säätiössä.
Tiistaina jatkuneessa jutun pääkäsittelyssä Kannisen kaksi kiinteistöyhtiöiden hallituksissa istunutta poikaa kertoivat kuin yhdestä suusta, että heidän pätevyytensä hallitustyöskentelyyn oli olematon. Esimerkiksi osakeyhtiö- ja kirjanpitolaeista he eivät tienneet omien sanojensa mukaan mitään. Toisaalta hallitusten kokouksissa ei edes keskusteltu niihin liittyvistä asioista.
Yhtiöiden hallituksiin he menivät isä-Kannisen pyynnöstä. Siihen kumpikaan ei osannut antaa vastausta, miksi hallituksissa istui käytännössä yhden perheen lapset ja isä.
Toinen pojista oli noihin aikoihin myös "isännän" eli Riihi-säätiön hallituksessa. Meno oli siellä samanlaista: "Topi" vei ja muut vikisivät.
Syyttäjä halusi tietää päätettiinkö Riihi-säätiön hallituksessa "esimerkiksi yhden kerrostalon rakentamisesta".
"En ole ihan varma keskusteltiinko siitä. Hallituksessa ei yleensä keskusteltu kiinteistöyhtiöiden asioista", vastasi Riihi-säätiön hallinnossa mukana ollut Kannisen poika.
Pojilta kyseltiin myös kiinteistöyhtiöiden piikkiin laitetuista ravintola- ja lahjakirjalaskuista. Molemmat sanoivat, että kaikista kuluista ja niiden kohdentamisesta päätti Toivo J. Kanninen.
Syyttäjä kysyi toiselta pojalta, oliko hän asunut 1990-luvun lopulla Riihi-säätiön omistamissa asunnoissa. Vastaus oli jokseenkin tulkintainen: hän ei ollut asunut, mutta hänen vuoden ikäinen lapsensa ja tämän äiti asuivat asunto-osakeyhtiö Hulikakussa.
"Tässä asunnossa oli myös tämän kiinteistöyhtiön talonmiehen töihin kuulunut puhelin. Minä vastasin näistä töistä", poika sanoi. Hän asui sanojensa mukaan tuohon aikaan Vaalan Manamansalossa ja tuli "työpaikalle" tarvittaessa.