Rauha Runtin maanmainiosta rieskasta tuli monta talentti-ilmoitusta. Kirkonkylällä Kiimingissäkin tunnetaan huttukyläläisen emännän rieska ensiluokkaiseksi. Rauha Runtti on aikanaan myynyt rieskoja Kiiminki-päivillä kuin kuumille kiville. Rieskoja on tilattu myös perheisiin niin joulun kuin muidenkin juhlien aikana.
"Täällä Huttukylässä muutkin naiset osaavat paistaa rieskan", Rauha Runtti huomauttaa vaatimattomasti. Ohrarieska on ohut, vaalea ja maukas.
On aika helppo arvata, mitä kolme lastenlasta etsii katseellaan, kun mummolaan tullaan.
"Rieskaa pitää olla", Rauha hymähtää tyytyväisenä. Tyttärenpoika Aki on mummon tiedon mukaan sanonut niinkin, että "lähetään Huttu-mummun luo, sieltä saa hyviä lihapullia".
"Eivät kai ne sen kummempia ole kuin muidenkaan lihapullat", Rauha toppuuttelee.
Vesi kielellä on laimea ilmaus siitä tunnelmasta, kun kuumasta uunista odotellaan rieskoja.
Tytär Leena Vanhatalo muistelee syöneensä joskus koulusta tultuaan kokonaisen kuuman rieskan voin kanssa.
"Voi suli päälle ja valui sormia pitkin. Hyvää oli."
Rauha Runtti itse sanoo, ettei rieska ole hassumpaa myöskään ohuen possusiivun kanssa.
Tytär myöntää auliisti, että ei ole oppinut ihan samanlaiseksi rieskanleipojaksi kuin äitinsä on. Rauha puolestaan arvelee kauniisti, että hänen opetuksensa on tainnut jäädä liian vähäiseksi.
Rauha Runtti oppi itse rieskanteon jo pienenä. Hänen täytyi aluksi nousta isän tekemälle pienelle jakkaralle äidin rieskan leipomista katsomaan. "Varmaan 14 -15 -vuoden ikäisenä aloin leipoa rieskoja itsekin."
Siihen aikaan maalaistalossa leivottiin kaikki leipä itse. Myös liha saatiin luonnollisesti omasta karjasta. Rauha Runtti on leiponut sittemmin paljon myös hapanleipää oman perheen tarpeiksi. Ja tietenkin kaikki muut leivonnaiset leetapullaa unohtamatta. Kun lapset olivat pieniä, oli rieskaa leivottava talvikautena viikoittain.
Kesällä rieskanleivonta on usein liian kuumaa puuhaa.
Rieska on Runtin perheessä ihan perusruokaa. Kun poika oli pieni, hän usein pyysi äidiltä "liekkaa, pelunaa ja liapullaa". Nykyään Rauha Runtin leipomistahti on hieman harventunut. Onneksi rieska säilyy hyvin muovipussissa pakkasessakin, vaikka ei tietenkään ole aivan niin hyvää kuin tuoreena.
"Ei rieskaan kyllästy", puoliso Juuso Runtti vakuuttaa.
Runtin perheessä on kolme lasta ja kolme lastenlasta. Pöydällisen rieskoja pyöräyttänyttä Rauhaa on hyvin vaikea uskoa 82-vuotiaaksi. Jutustelua säestää tämän tästä iloinen nauru.
"Tässä iässä on hyvää se, ettei tarvitse enää navetalle lähteä", hän mietiskelee. "Ennen vanhaan sai kesäkaudetkin olla hanko kädessä korjaamassa talteen milloin heinää, milloin viljaa."
Nyt Rauha Runtti nauttii siitä, kun saa laittaa rieskataikinan alulle juuri silloin kun hyvältä tuntuu.
Ja aika usein tuntuu. "Lapsenlapsille pitää olla viemisiä, kun Oulussa käydään."
