Riennä kult­tuu­rin kark­ki­kaup­paan –  Los An­ge­le­sis­sa pitää availla ovia ja kurkkia sisään

Chis Burdenin Urban Lights on ehkä kaupungin suosituin some-kuvauksen kohde. Teos valaisee Los Angelesin iltaa 202 antiikkisen katupylvään voimin modernin taiteen museo Lacman edessä.

Mat Gleason herättää hämmennystä Los Angelesin taidepiireissä. Nyt hänen galleriansa on pyhitetty punkille.

Chung King Road on yksi Los Angelesin mielenkiintoisimmista galleriakaduista. Galleriat aukeavat kello 13, mutta vielä silloin yleisöä ei ole ruuhkaksi. Losangelesilainen Victor Xu suuntaa Goagula galleriaan.

Los Angelesin rakennukset näyttävät tylsiltä laatikoilta, mutta sisällä gallerioissa joogataan, juhlitaan ja ollaan epäkorrekteja. 

Olet perillä, kajauttaa ääni älypuhelimesta. Ilman karttasovellusten valikoimaa vieras voi eksyä Los Angelesiin ja jäädä pyörimään moottoriteiden ruuhkaisiin liittymiin.

Los Angelesiin saavutaan usein lomalle surffilauta auton katolla, mutta maailmanluokan kulttuurielämän sivuttainen olisi iso virhe.

Katsotaanpa. The Underground Museumin pitäisi sijaita juuri tässä Washington Boulevardilla. Kuljen pari korttelia itään, palaan neljä kadunväliä takaisin länteen. Enkä löydä galleriaa. Kysyn neuvoa paikallisilta.

Näissä Mid Cityn kortteleissa asuu Jamaikalta ja Belizesta muuttaneita. Värikkäiden laatikkomaisten rakennusten välistä siintävät auringon kultaisiksi paahtamat kukkulat ja valkoiset Hollywood-kirjaimet.

Melkein kaikki tulevat unelmien kaupunkiin jotain muualta. Noin puolet asukkaista on latinoja ja neljäsosa karibialaista alkuperää. Siten Los Angelesin museoiden ja gallerioiden yhteisponnistus on yllättävän paikallinen.

Chung King Road on yksi Los Angelesin mielenkiintoisimmista galleriakaduista. Galleriat aukeavat kello 13, mutta vielä silloin yleisöä ei ole ruuhkaksi. Losangelesilainen Victor Xu suuntaa Goagula galleriaan.

Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen taidetta esittelevässä Pacific Standard Time LA/LA -tapahtumassa on mukana yli 70 tasokasta näyttelypaikkaa, mukaan lukien kaikki tärkeimmät museot.

– Ei meidän kortteleissa gallerioita ole, naurahtaa latinorouva.

Hänen teinipoikansa tietää paremmin.

– Kyllä täällä on, ja osoite on aivan oikein.

Aivan. Los Angelesissa pitää availla ovia ja kurkkia sisään. Vaikka olemme kaiken kaupallisuuden ytimessä, taide ei täälläkään aina huuda olemassaolostaan.

Heti autokorjaamon vieressä on The Underground Museum. Keidas, jossa kiinnostavien näyttelyiden lisäksi järjestetään joogaa, juhlia, viini- ja elokuvailtoja takapihan viihtyisässä puutarhassa.

Juuri nyt, Yhdysvaltain sakean poliittisen ilmapiirin takia, näyttelyt saavat painavampia merkityksiä kuin järjestäjät ovat ehkä suunnitelleetkaan.

The Underground Museumin on perustanut afrikanamerikkalainen Noah Davis. Taiteilija kuoli syöpään vain kolmekymppisenä. Näyttelyssä on esillä useita hänen töitään.

Oviaukon yläpuolella lukee neonkirjaimin ”We deserve to see ourselves elevated.” Vessan ovessa kyltti kieltää valkoihoisia käymästä täällä: ”Colored only. No whites allowed.” Valkoisten toiletissa on peili väärinpäin.

– Yhdysvalloissa jokainen halutaan tunkea johonkin laatikkoon. Rasti ruutuun, oletko yhdysvaltalainen, afrikanamerikkalainen vai latino. Olen niitä kaikkia, mutta sellaista laatikkoa ei olekaan, sanoo opas Zuri Adia.

Noah Davisin taulussa laatikko on kauniin violetti.

Hän sekoitti värin demokraattien sinisestä ja liberaalien punaisesta.

– Violetti merkitsee mustille sitä, mitä sininen valkoisille, kertoo Adia.

Galleriakatu Chung King Road Chinatownissa on outo sekoitus kaikkea. Kadun yllä roikkuu satoja kiinalaisia lyhtyjä, puodeissa myydään viuhkoja ja muuta muovikrääsää.

Kiinalaisista ravintoloista karkaa paistetun rasvan haju. Tuskin missään saa parempia sweet and sour -katkarapuja kuin kulman takana Yang Chow -ravintolassa.

Mat Gleason herättää hämmennystä Los Angelesin taidepiireissä. Nyt hänen galleriansa on pyhitetty punkille.

Osoitteessa 945 on muusikko Ed Freemanin valokuvataidetta ja Charlie James Galleryssa esitellään eteläkalifornialaista arkkitehtuuria.

Chung King Roadin gallerioissa kannattaa vierailla näyttelyiden avajais- ja sulkemisiltoina tai täydenkuun aikaan, jolloin katu täyttyy väenpaljoudesta ja juhlatunnelmasta. Päiväaikaan Kalifornian polttava aurinko hätistää vieraan äkkiä sisätiloihin.

Goagula Curatorial on kuratoitu mukaan Pacific Standart Time LA/LA -tapahtumaan.

Huhuu? Paikan olisi pitänyt avautua jo tunti sitten, mutta galleristi Mat Gleason on unohtunut auttamaan naapuria näyttelyn pystyttämisessä.

Tyypillistä Los Angelesia. Kulttuuririennot tuppaavat alkamaan vähän myöhässä.

Vihdoin Gleason avaa galleriansa oven ja johdattaa innostuneesti puhuen Gerardo Velasquezin elämään ja tämän Nervous Gender -yhtyeen vaiheisiin.

– Hän oli länsirannikon tärkein punk-musiikin vaikuttaja ja West Coast Noise -tyylin uranuurtaja. Kaunis ja röyhkeä.

Keskellä likaisinta punk-kulttuuria Gleasonilla on houkuttelevan viileä viinikaappi, josta hän myy kalifornialaisia laatuviinejä ja pienpanimo-oluita. Mitähän seuraavaksi paljas-tuu?

– Tiedätkö, miksi kaupungin kulttuuripiirit inhoavat minua, Gleason kysyy.

– Kirjoitin kirjan nimeltä Most Art Sucks.