Kun revontulia on tottunut katsomaan koko taivaan mitassa, voi tuntua väkivallalta ahtaa komea näkymä postimerkin kokoiseen tilaan. Kirjaimellisesti näin kuitenkin kävi kolmelle Jouni Jussilan revontulikuvalle, jotka valittiin syyskuussa ilmestyviin postimerkkeihin. Postilla oli aikanaan pohdittu revontuliaiheista merkkiä, ja Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna oli vihjannut, että Oulusta saattaisi löytyä sopivia kuvia.
Pieni koko asetti kuville Jussilan mukaan omat haasteensa. "Niistä piti löytää selkeitä muotoja ja kiinnekohtia", hän kertoo. Yhdessä otoksessa kuvastuu revontulia vasten kuusenlatvoja, toisessa lampi heijastaa metsän ja taivaan. "Se on Mustalampi, siinä Valkiaisjärven ja Niilesjärven välissä", Jussila paljastaa.
Kolmannessa kuvassa loistava säteittäinen revontuli, korona, on puolestaan kuvattu Valkiaisjärven jäällä. Revontulikuvia voi siis ottaa kaupungissakin.
Kuvat on otettu 2000-luvun alussa. Nyt ei Oulussa kuvia vastaavilta paikoilta enää saisi.
"Silloin ei ollut niin paljon valosaastetta. Talvikangas on kasvanut niin paljon, ettei noilta paikoilta enää pysty kuvaamaan kuin koilliseen ja pohjoiseen", Jussila kertoo.
Timo Berryn suunnittelemiin merkkeihin on myös lisätty kuvauspaikan koordinaatit. Kahden oululaisen paikan lisäksi merkkeihin pääsi yksi Enontekiöllä kuvattu otos.
Revontulet ovat kiinnostaneet Jouni Jussilaa jo pitkään, ja ku-
vausharrastus oli kiivaimmillaan vuosituhannen vaihteessa, jolloin revontulia näkyi runsaasti. Jussila teki tuolloin myös kirjan revontulista. Revontulet täyttivät työajankin, sillä Jussila opiskeli Oulun yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella ja teki gradunsa revontulista.
Gradun jälkeen väitöskirja oli jonkin aikaa työn alla, mutta tutkimusrahoituksen ollessa kiven alla väitös sai jäädä.
Kuvaaminen valvottaa kuitenkin Jussilaa edelleen, tosin paljon aiempaa vähemmän.
"Aktiivisena aikana kävin kuvaamassa monta yötä viikossa, nyt 5-6 yötä talvessa", Jussila havainnollistaa.
Revontulien yleisyys vaihtelee Auringon aktiivisuuden mukaan, ja nyt on meneillään hiljaisempi jakso.
"2012-2013 on seuraava maksimi", Jussila kertoo.
Nykyään netin kautta voi saada kohtuullisen tarkkoja revontuliennusteita, jotka perustuvat satelliiteilla tehtäviin havaintoihin Auringon hiukkaspurkauksista.
"Spaceweather.com on esimerkiksi hyvä sivu", Jussila vinkkaa. Revontulien kuvaajat ovatkin oppineet käyttämään hyväkseen tätä tietoa.
Ennusteet ovat parantuneet paljon kymmenessä vuodessa. "Aluksi ne olivat vähän arvauksia", Jussila muistelee.
Kehittyneet ennusteet eivät kuitenkaan poista kuvaamisen ikävintä haittapuolta, kylmyyttä. "Oulussakin kuvatessa on usein 20 astetta pakkasta ja siihen tuuli päälle", Jussila tietää kokemuksesta.
Ja jos on lauhempaa, onkin sitten usein pilvistä. Revontulien kuvaaja saa tottua siihen, että kuvatessa on aina näpit jäässä.