"Mennäänkö nylkyhallille", huikkaa Revonlahden metsästysseuran puheenjohtaja ja hirviporukan pomo Kyösti Autio opastaessaan vieraan tutustumaan seuran jahtikämppään. Perinteikkään, jo 1930-luvulla perustetun metsästysseuran nykyinen jahtikämppä nousi reilut kymmenen vuotta sitten talkootyönä aivan Revonlahden kylän tuntumaan, ja muistuttaa ulkoisesti kieltämättä enemmän teollisuuslaitosta kuin jahtikämppää.
"Tehtiin kerralla tarpeeksi iso. Silti kiivaimpaan hirvenpyyntiaikaa pitää olla elukan nylkemisen ja paloittelun kanssa nopeana, että ehtii alta pois, kun pihalla odottaa ruhoja jonossa odottamassa pääsyä halliin", sanoo Autio.
Revonlahtisten pyyntialue on molemmin puolin kasitietä juuri sillä kohdalla, joka ennen hirviaidan rakentamista oli hirvikolareiden synkintä aluetta Suomessa. Esimerkiksi viime vuonna hirviporukka kaatoi 146 hirveä, joista 60 heti ensimmäisen pyyntiviikon aikana. Ja kaikki vain parin kilometrin säteellä valtatiestä.
Omalla tontilla seisova jahtikämppä on kunnallisen vesijohdon piirissä. Rakennuksessa on neliöitä kaikkiaan 110, josta lämmintä tilaa on 40 neliötä. 50-neliöinen kylmä nylkyhalli mahdollistaa lähes parinkymmenen hirvenruhon samanaikaisen nylkemisen ja paloittelun. Käsiteltävä olevat elukat riippuvat katossa kulkevassa kiskossa kuin teurastamossa konsanaan.
Jos joku, niin Kyösti Autio tuntee rakennuksen, koska on sen aikaan itse piirtänyt. Lämmintä puolta hallitsee iso tupa, joka on tarpeen, kun lähes 40-henkinen hirviporukka kokoontuu tukikohtaansa suunnittelemaan jahtia. Lisäksi rakennuksesta löytyy keittiönurkkaus, yläkerran majoitustilat sekä ainoana ylellisyytenä sauna.
"Aina välillä saunotaan ja vietetään varjopeijaisia. Useampana vuonna täällä on ollut myös saksalaisia vieraita, joiden luona ollaan sitten käyty vastavierailulla villisikajahdissa ja saksanhirviä pyytämässä."
Jahtikämpän ja etenkin nylkyhallin rakentaminen lähti Aution mukaan puhtaasti tarpeesta, koska aikaisemmin hirvet jouduttiin nylkemään ja paloittelemaan ihmisten elosuojissa.
"Meillä porukassa lähes kaikki ovat maanomistajia. Rakennusvaiheessa jokainen kaivoi taskujaan ja antoi metsästään puutavaraa, joten ei tähän paljon rahaa tarvittu", toteaa Kyösti Autio ja mainitsee seuran asioiden olevan hyvällä mallilla, koska velkaa ei ole ollenkaan.