Kansallispuku on juhla-asujen aatelia, mutta sen huokumaa isänmaallisuutta ja kotiseutuhenkeä voi hyvillä mielin tuoda myös arkivaatteisiin.
"On puvulle kunniaksi, kun sitä käytetään kokonaisuutena. Ohessa kuitenkin innostamme käyttämään osia puvusta muiden vaatteiden kanssa. Silloin kansallispuvusta voi iloita toisella tavalla", tutkija Leena Holst Suomen kansallispukuneuvostosta sanoo.
Varsinkin hame koetaan niin rakkaaksi, että sitä halutaan käyttää oman yläosan, esimerkiksi villapaidan kanssa. Helppo tapa aloittaa osien tuominen arkiseen asuun ovat irtotaskut ja liivit. "Kansallisia piirteitä voi nähdä vaikka Duudsoneiden jussipaidoissa. Jos nuoret miehet löytäisivät esimerkiksi röijyjen upeat leikkaukset, he ottaisivat ne heti omakseen", tekstiilityön opettaja Leena Korpi sanoo.
Uusia uria kansallispuvun osien käyttöön tuodaan esille tammikuisella Folklandia-risteilyllä. Siellä asuja esitellään otsikolla Kansallispuku svengaa.
Suomessa on noin 400 erilaista kansallispukua. Eniten niitä käytetään suomenruotsalaisilla alueilla, joissa lähes joka kunnalla on oma pukunsa. Uusia pukumalleja suunnitellaan jatkuvasti, mutta nykyäänkin pohjana käytetään historiallista näytteitä sekä tutkittua kansallista tietoa.
Pohjois-Pohjanmaalla käytettävissä puvuissa voi nähdä ripauksen rikkaan merikaupungin tunnelmaa. "Varakkuus näkyy esimerkiksi Suur-Iin puvussa, jossa on painettu hamekangas", Korpi kertoo.
Kansallispuku sopii niin perhejuhliin kuin yleisiin juhlatilaisuuksiin. Museoneuvos Marja-Liisa Haveri-Niemisen mukaan pukua voi käyttää myös hautajaisissa, jos vainaja on ollut vaikkapa tanhuryhmän aktiivinen jäsen. "On tärkeää muistaa, että kansallispuku on juhla-asu. Se täytyy pitää siistinä eikä sitä tulisi käyttää ainakaan työasuna."
Kansallispukuun pukeutuminen koetaan tunnekysymykseksi. Se on saatu perintönä tai sen ompelemiseen on käytetty satoja tunteja. Usein puvun valintaan vaikuttaa omaa mieltymystä enemmän kotipaikka ja suvun juuret.
Edullisimmillaan kansallispuvun voi saada käytettynä muutamalla sadalla eurolla. Uusista kankaista itse ommellen puvulle tulee hintaa 1 000-3 000 euroa. Kallein osa on hamekangas: upeimmasta kuosista joutuu maksamaan tuhat euroa metriltä. Valmiiksi ommellusta pukukokonaisuudesta saa varautua maksamaan useita tuhansia euroja.
Kansallispuvun suosio on vaihdellut eri vuosikymmenillä. Pukujen valmistuksen huippukausia olivat 1930- ja 1950-luvut, kun taas 1960-luvun radikalismi laski kiinnostusta. 1970-luvun puolivälistä lähtien suosio alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja pukujen kysyntä oli tasaista koko 1980-luvun.
"1950- ja 1960-lukujen muoti leikkasi pitkät helmat polvihameiksi ja yritti missien kautta tuoda pukuja suurelle yleisölle. Puvut eivät vastanneet enää vanhoja näytteitä vaan niistä oli tehty teollisia tuotteita", Haveri-Nieminen harmittelee.
Nykyään kansallispuvuilla nähdään olevan vankka käyttäjäkunta, joka pitää perinnettä yllä tulevaisuudessakin. "Vaikuttaa siltä, että nuoret alkavat hitaasti, mutta ennakkoluulottomasti löytää kansallispuvun uudelleen. Kaikenlaiset retromuodit kiinnostavat ja nuoret hakevat aina jotain uutta", Holst miettii.
Kansallispuku - Mikä puku! -tapahtuma Aleksinkulmassa (Aleksanterinkatu 9) tänään lauantaina klo 14-16. Vapaa pääsy.