Näin Savonlinnan oopperajuhlien alla ja kesälomien alkaessa moni ohjastaa peltilehmänsä kohti Itä-Suomea, järvien ja harjujen kansallisromanttisiin maisemiin.
Retretin kohdalla kannattaa kiireisen matkalaisen kuitenkin hidastaa, jopa pysähtyä, ja vaikka reitti ei ihan Punkaharjun kautta kulkisikaan suunta sitä kohti kannattaa.
Suhde maisemaan
Retretin kesänäyttelyjen teemana ovat maisema, ja taiteilijoiden suhtautuminen maisemaan, luontoon ja ympäristöön.
Suoraviivaisimmin aihetta lähestyvät maailmankuulun venäläisen merimaalari Ivan Aivazovskin romanttiset merimaalaukset. Näyttelyssä voi tutustua Aivazovskin tuotantoon laajemmin kuin koskaan aikaisemmin Suomessa, ja töitä on kattavasti koko merimestarin uran ajalta.
Teosten koko vaihtelee kämmenen kokoisista akvarelleista valtaviin, jopa 3x5 metrisiin öljymaalauksiin.
Vaikuttavimpia ovat tietysti jälkimmäiset, joista kuuluisin, Aalto, on vaikuttavuudessaan ylivoimainen. Kuten Aivazovskin maalauksissa niin usein, myös Aallossa meri edustaa raivokkaan luonnon armottomuutta, kohtalokasta ja väistämätöntä voimaa jonka edessä ihmisen on antauduttava.
Vakuuttavimmillaan Aivazovski on hurjien myrskyjen ja kauhunhetkien kuvaajana, mutta välillä, meren laannuttua, taiteilija näyttää seesteisempää puoltaan, joka romanttisessa kuunloimotuksessaan tuntuu lähes, jos kohtuuttoman rumasti sanotaan, toritaiteelta.
Toinen klassikkonäyttely esittelee Haagin koulukunnan ja Vincent van Goghin töitä: yhdistäviä piirteitä ovat hetkellisyys, hollantilainen maalaismaisema talonpoikineen ja kalastajineen, sekä varsin tumma yleisilme.
Koulukunnan periaatteiden mukaisesti värejä tärkeämmässä roolissa ovat sävyt. Vaikka hetken kuvaaminen ja tunnelman välittäminen olivatkin Haagin koulukunnan päätavoitteita, ovat maalaukset silti melko tarkkapiirteisiä ja perinteisiä. Van Gogh vei töissään nämä periaatteet huomattavasti pidemmälle, vaikka maalasikin uransa alkuaikoina varsin uskollisesti koulukunnan hengessä.
Moderni sävy
Kesänäyttelyistä kiinnostavimpia ovat kuitenkin luolastoon pystytetyt modernit näyttelyt.
Louhittu luolasto on paikkana kiehtova ja tunnelmallinen, mikä johtaa tiettyihin ongelmiin. Toisaalta se saattaa syödä teosten tehon olemalla itsessään vaikuttavampi ja kiinnostavampi; toisaalta taas heikommastakin teoksesta saattaa vaikuttua paikan ansiosta. Tänä vuonna teokset ovat kuitenkin varsin hyvin sopusoinnussa näyttelytilan kanssa.
Osmo Rauhalan videoinstallaatioiden teemana on ihmisen ja luonnon yhteys. Kekseliäät installaatiot ovat löytäneet paikkansa luolastosta erinomaisesti, hyödyntäen ja jalostaen mystistä tunnelmaa. Taiteen keinot ovat moninaiset liikkuvasta kuvasta ja äänimaisemista savuun ja veistosmaisiin elementteihin.
Suuren konserttisalin on vallannut Geneviève Blonsin suuri tilateos St.Jean Baptiste - Johannes Kastaja. Vaihtuvia aavikkokuvia katsellessa ja mystistä äänimaisemaa kuunnellessa voi tuntea yksinäisyyden ja elämän häilyvyyden voimallisesti.
Eestiläisen kuvanveistäjä Mati Karminin käyttöveistokset ovat näyttelyjen hauskinta antia.
Karmin on kierrättänyt Neuvostoliiton aikaisia merimiinoja kekseliäästi, humoristisessa hengessä, kooten niistä mitä arkipäiväisimpiä esineitä: kaappeja, kylpyammeita, sohvakalusteita ja kirjoituspöytiä; akvaarioita, grillejä ja lastenvaunuja. Teokset pistävät ajatuksen laukkaamaan, vaikka taiteilija ei työtään sen kummemmin selittele. Onko väkivalta arkipäiväistynyt, vai kertooko väkivaltakoneiden uusiokäyttö sen tappiosta, uudesta ja onnellisemmasta ajasta?
Monta ilmettä
Retretin kesänäyttely on varsin onnistunut. Vaikka näyttelyt poikkeavatkin toisistaan, ja katsottavaa riittää aina uuvuttavuuteen asti parinkymmenen taiteilijan tuotannon voimin, on kokemus kaikessa runsaudessaan jännitteinen ja kiehtova.
Taidekeskus Retretin 20. kesänäyttely Punkaharjulla 24.8 asti.