Presidentti Sauli Niinistö otti uudenvuodenpuheessaan esille Syyrian kriisin ja Euroopan terrorismin kuvailemalla, että me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa.
– Pahuuden nousua alleviivattiin metaforalla varjosta. Se oli kaikkein vahvin herättelevä leima, joka puheesta jäi, sanoo retoriikan asiantuntija, dosentti Jukka-Pekka Puro Turun yliopistosta.
Puro kiinnitti huomiota siihen, kuinka presidentti asemoi itsensä arvojohtajuuden kautta.
– Luonto tuli vahvasti esiin kuten presidentti Urho Kekkosen puheissa. Muutenkin puhe oli peittelemättömän kansallisuusaatteinen, jopa romanttinen.
Luontoteemaa Niinistö lähestyi Puron mukaan kauniisti yksittäisen henkilön, Kuusamon suurpetokeskuksen Sulo Karjalaisen ja Juuso-karhun kautta.
– Siinä tuli näkyviin suomalaisten erityislaatuinen luontosuhde, joka oli Kekkoselle ominainen tapa maalailla suomalaisuutta, Kekkosen puheita tutkinut Puro sanoo.
Äänenpainoja ja tauotuksia tarvittaisiin
Esiintymisteknisesti Niinistö puhui Puron mielestä liian nopeasti.
– Arvojohtajan puheelta odottaisi enemmän äänenpainoja ja tauotuksia. Niinistö vähän kuin lukee puheensa läpi, mitä esimerkiksi pappiskoulutuksessa yritetään hioa pois.
– Häneltä puuttuu paatos. En tiedä, onko se tietoinen linjavalinta, puhetaidon asiantuntija Puro pohtii.
Perinteisesti puheensa lopuksi Niinistö toivotti kuulijoille Jumalan siunausta.
– Hän asemoi sillä itseään myös uskonnollisen arvojohtajan asemaan, mikä on mielenkiintoista nykyisen maailman aikana, Puro sanoo.