Oulun kaupungin liikuntasuunnittelijalla Pentti Kiiskisellä on 40 vuoden luistelukokemus. Hän seurailee luonnonjäitä ja etsii ensijäiden ihannekelejä. Pyykösjärvelle aukeni sellainen torstaina 11. joulukuuta, kun rosoinen jään pinta suli lämmössä peilityyneksi.
"Retkiluisteluharrastus on bongausta. Pohjoisen merialueille sataa hyvin nopeasti lumipeite. Syksyisin Pyykösjärvellä autetaan luontoa ja aurataan kuntoluistelijoille lenkki. Siinä mielessä retkiluistelu on extreme-laji, ettei säitä voi kotisohvalta vaatia."
Lajin pariin hän suosittelee lähdettävän kuntoluistelemalla tekojääradalla. "Siellä on 15 paria retkiluistimia, joita voi kokeilla ennen kuin lähtee pitemmälle retkelle. Syksyisin esitettävän ruotsalaisohjelman innostamana moni kyselee retkiluistelun perään, mutta ei laji vielä kovasti vedä."
Retkiluistimia voi testata kaupungin tekojääradalla kuntoluisteluvuorolla tiistaisin ja torstaisin. Luistimista ei peritä vuokraa. Oulussa retkiluistimia myy muun muassa Urheilu R. Rintamäki. Hinnat heiluvat 140 euron hujakoilla. Myös Suomen Retkiluistelijoiden verkkosivuilta (www2.fimnet.fi/skrinnari/index.html) löytyy varusteita myyvien yritysten nettisivuja.
Naskalit aina kaulassa
Suomen Retkiluistelijat -yhdistyksen puheenjohtaja Timo Niukkanen painottaa turvallisuussääntöjä. Jäälle ei pidä lähteä ilman kaveria ja naskaleita kaulassa. Reppuun pakataan aina varavaatteet vesitiiviiseen pussiin, jolloin reppu toimii kellunta-apuna, jos sattuu plutaamaan, eli tippumaan jäihin. "Sieltä ei ilman apuvälineitä pääse ylös, joten naskalit on aina oltava luistelijalla kaulassa", Niukkanen muistuttaa.
"Seuran tulokaskoulutukseen osallistuville järjestetään lajin alkeiskurssi, opetetaan jäiden tunnistamista ja luistelutekniikkaa. Koska luistelijalla on reppu selässä, tulee painoa enemmän kantapäille. Painoa jalalta toiselle vaihtamalla edetään oikealle ja vasemmalle suuntautuvin terävin potkuin."
Otollisin luistelujää on paljas teräsjää, jonka päällä ei ole lunta, sohjoa tai röpelöä, ahtojäistä puhumattakaan. Teräsjää muodostuu suoraan vedestä tumman sinertäväksi ja lasimaiseksi. Kun jäälle sataa runsaasti lunta, painuu jää lumen painosta vesirajan alle ja jäälle nousee vettä, joka muodostaa sohjoisen kerroksen. Pakkasen kiristyessä kerros jähmettyy kohvajääksi, joka on väriltään himmeän vaaleaa ja maitomaista.
"Jään tulee olla vähintään viiden sentin paksuista, jotta se kantaa. Tänä talvena on ollut niin sanotusti normaali talvi luistelusäiden kannalta. Kävin jäillä jo lokakuun toisella puoliskolla, mutta sitten tuli lämpöaalto joka sulatti ne pois. Viime kausi oli pitkä, ja luistelukilometrejä kertyi yli tuhat", Niukkanen innostuu.
Aktiiviharrastajien mukaan laji sopii kaikille, vaikka pääasiassa lajille vihkiytyneet ovat tunturit kiertäneitä keski-ikäisiä miehiä ja naisia.
"Retkiluistelu sopii kaikille, jotka jaksavat kävellä S-markettiin ja takaisin. Retkiluistelu ei ole extreme-laji, vaikka siihen varustaudutaan extreme-tilanteiden varalta ja kerätään extreme-kokemuksia. Arktinen luonto ja jääkentät ovat hyvin lähellä ihmistä. Se on täysin odottamattoman upeaa", Niukkanen kehuu.
Vauhti ei kuitenkaan ole pääasia. Kun tuuli puhaltaa selän takaa ja jää on otollinen, on matkanopeuksiksi mitattu jopa 30 kilometrin tuntivauhteja. "Retkiluistelu ei ole jääkiitoa. Normaali retkivauhti on verkkaista. Viiden tunnin retkellä luistelukilometrejä kertyy noin 50-60 kilometriä taukoineen kaikkineen", Niukkanen painottaa.
Luonnonjäillä on aina oltava varovainen, sillä jään paksuus vaihtelee ja halkeamat ja railot tulevat hyvin yllättäen. "Uusille alueille mentäessä on aina syytä liikkua varovasti. Takaisin tullessa voi jo herkutella, mutta noin 10-15 kiloa painava reppu hidastaa vauhtia."
Liikkeelle-palstalla annetaan ajankohtaisia kuntoiluvinkkejä.