Yksi antoisa ja kukkarolle ystävällinen tapa aistia Pariisin kulttuurihistoriaa on tutustua sen hautausmaihin. Valon kaupunkina tunnetun Pariisin maailmankuulut hautausmaat eivät suinkaan ole synkeitä paikkoja. Hyvällä säällä lehtipuiden varjostamia puistokatuja astellessa ja komeita muistomerkkejä ihaillessa aika kuluu kuin siivillä.
Pariisin hautausmaista tunnetuin on Cimetière du Père Lachaise, joka sijaitsee Ménilmontanin kukkulalla kaupungin itälaidalla.
Napoleonin vuonna 1804 perustama, sittemmin Aurinkokuningas Ludvig XIV:nnen rippi-isän mukaan nimetty Père Lachaise on erittäin suosittu pyhiinvaelluspaikka sinne haudattujen lukuisten kuuluisuuksien takia. Hautausmaalla on laskettu käyvän yli miljoona vierailijaa vuodessa, ja sillä on jopa omat nettisivut.
Elävien ja kuolleiden sydämeksi kutsuttu Père Lachaise on myös Pariisin suurin hautausmaa. 44 hehtaarin laajuisella alueella on kaikkiaan noin 70 000 hautaa. Suunnistusta helpottamaan laadittuja karttoja myydään pääportilla ja läheisissä puodeissa.
Paikan päälle pääsee näppärästi julkista liikennettä käyttäen. Lähimmät metroasemat ovat Père Lachaise ja Gambetta linjoilla 2 ja 3.
Kävelyretkeen kannattaa varustautua kunnollisilla jalkineilla. Varsinkaan korkokengillä mäkisille mukulakivikaduille ei ole menemistä. Pienet lepotauot sinne tänne ripotelluilla penkeillä ovat paikallaan.
Yksi Père Lachaisen etsityimpiä kohteita on Pariisissa hämärissä olosuhteissa kuolleen amerikkalaisyhtye The Doorsin laulajan Jim Morrisonin (1943-1971) hauta. Yli-innokkaat fanit ehtivät aikansa sotkea haudan lähitienoota graffitein, viinapulloin ja huumeruiskuin, mutta nykyään haudalla päivystää vartija.
Myös toisen ulkomaalaisen sananiekan, niin ikään paheellisena pidetyn irlantilaiskirjailija Oscar Wilden (1854-1900) hauta on suosittu. Massiivinen hautakivi on kauttaaltaan tervehdysten ja huulipunan peitossa.
Wilden tavoin jotkut kuuluisuudet ovat saaneet näyttävät muistomerkit, kun taas jotkut on haudattu hyvinkin vaatimattomasti.
Fantasiaelokuvan isä Georges Méliès (1861-1938) esimerkiksi löytyy pieneltä sivupolulta suurten rakennelmien varjosta. Méliès tehtaili aikanaan yli 500 elokuvaa, mutta hänen maineensa on kasvanut vasta jälkikäteen. Jouduttuaan myymään studionsa ja teatterinsa mies nimittäin elätti itsensä lopulta vaatimattomasti lelu- ja makeiskauppiaana.
Äskettäin valkokankaalle ikuistetun laulajattaren Edith Piafin (1915-1963) leposijan paikallistamista hämää se, että hänet on haudattu Gassion-suvun hautaan nimellä Madame Lamboukas. Kivessä toki mainitaan myös tunnettu nimi.
Muista Père Lachaisen maaperään päätyneistä mainittakoon säveltäjä Frédéric Chopin (1810-1849), näyttelijätär Sarah Bernhard (1844-1923) ja taidemaalari Eugène Delacroix (1798-1863).
Père Lachaise ei ole aina ollut yhtä suosittu. Ihan alkuaikoina uuden hautausmaan sijaintia pidettiin sen verran etäisenä, että se ei juuri houkutellut. Lopulta hautausmaata keksittiin markkinoida rikkaille ja menestyneille siirtämällä sinne näytelmäkirjailija Molièren (1622-1673) ja runoilija Jean de La Fontainen (1621-1695) haudat.
Alueen suosio oli kuitenkin taattu vasta, kun traagisen kohtalon kokeneet rakastavaiset Abélard (1079-1142) ja Héloïse (1101-1162) uudelleenhaudattiin alueelle vuonna 1812.
Viimeisiä leposijoja on rukattu muillakin Pariisin hautausmailla. Kirjailija Emile Zola (1840-1902) haudattiin aikanaan Montmartren hautausmaalle, mutta hänen jäännöksensä siirrettiin pian Ranskan suurmiesten hautapaikkaan, Latinalaiskorttelissa sijaitsevaan Panthéoniin. Vanha hautakivi on silti yhä paikallaan.
Montmartren hautausmaalta löytyvät myös muiden muassa elokuvaohjaaja François Truffaut´n (1932-1984) ja läheisessä Moulin Rouge -kabareessa cancania ketkutelleen Louise Weberin (1866-1926) alias "La Gouluen" haudat.
Yhtä lailla suosittuja vierailukohteita ovat Montparnassen ja Passyn hautausmaat. Nykyään Pariisissa on kaikkiaan parisenkymmentä hautausmaata.