Re­tii­si­ku­jal­la yh­tei­söl­li­syys ku­kois­taa

Retiisikuja oli valjastettu sunnuntaina melkoiseen markkinahumuun. Kahvi höyrysi, musiikki pauhasi ja vanhat tavarat vaihtoivat omistajaa samalla, kun kujamarkkinoiden puuhamies Risto Laitinen kohotti tunnelmaa mikrofonin välityksellä musta hattu päässään keikkuen.

Kujamarkkinoista on tullut Retiisikujalla perinne.
Kujamarkkinoista on tullut Retiisikujalla perinne.
Kuva: Heikki Sarviaho

Retiisikuja oli valjastettu sunnuntaina melkoiseen markkinahumuun. Kahvi höyrysi, musiikki pauhasi ja vanhat tavarat vaihtoivat omistajaa samalla, kun kujamarkkinoiden puuhamies Risto Laitinen kohotti tunnelmaa mikrofonin välityksellä musta hattu päässään keikkuen.

Retiisikujan kymmenen pihaa oli muutettu pieniksi myyntipisteiksi. Nuoret miehet Petri Pahkala ja Juho Ravaska kauppasivat käytettyjä vaatteita, kenkiä ja kirjoja.

"Kyllä tässä on kauppa käynyt, ainakin kirjoja on mennyt", Petri Pahkala vakuutteli hymyillen.

Marjatta Herolan myyntipöytä kiinnosti niin ikään kujamarkkinoiden asiakkaita.

"Olen myynyt täällä jo kolmena vuotena pieneksi käyneitä lasten vaatteita ja muita lasten tavaroita. Tämä on hyvä keino päästä eroon tarpeettomiksi jääneistä tavaroista", hän kertoo.

Kujan päässä oli varsinainen karnevaalialue, jossa musisoi kujan oman pojan Jani Laitisen ja lähialueen poikien JukkaJuntusen ja Niko Lehdon bändi The New Rost. Musiikin, kahvittelun ja kirppariostosten lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus ottaa mittaa toisistaan tikanheitossa, syrjähyppelyssä ja naulan hakkaamisessa.

Tempaus kiinnosti mukavasti ihmisiä. Nelituntisten markkinoiden aikana Retiisikujan meininkiä kävi ihmettelemässä arviolta 200-300 kävijää.

Hyvän mielen tapahtuma, luonnehtivat asukkaat kolmansia kujamarkkinoitaan.

"Taloudellinen tuotto ei ole mikään tavoite. Jos tuottoa tulee, olemme järjestäneet lapsille jotain kivaa. Viime vuonna lapset kävivät Tietomaassa", Olli-Pekka Herola sanoo.

Idea kujamarkkinoista syntyi kolmisen vuotta sitten, kun naapurit ryhtyivät miettimään, mitä mukavaa he voisivat yhdessä järjestää. Moinen yhteisöllisyys on nykyään harvinaista. Tavallisempaa lienee se, ettei naapureiden kanssa liiemmin veljeillä.

Laitisen mukaan Retiisikujan yhteisöllisyyden salaisuus piilee arkisissa asioissa. Kun poristaan postilaatikolla, tullaan pikkuhiljaa tutuiksi.

"Sitten sitä kehtaa pyytää puolin ja toisin apua. Esimerkiksi lomien aikana tyhjennämme toistemme postilaatikot. Jos joltain puuttuu vasara tai kananmunia, niitä voi käydä lainaamassa naapurista. Vähitellen tämä yhteishenki on tänne kehittynyt", Laitinen sanoo.

Kaikista tärkeintä yhteishengen kannalta on naapureiden mutkaton asennoituminen toisiinsa.

"Yhtään juperoa ei meidän porukassa ole. Kaikki ovat reipashenkisiä ja innokkaasti omalla panoksellaan mukana yhteisissä jutuissa", Laitinen kehuu naapureitaan.

Ilmoita asiavirheestä