Suomen ulkoministeriön nuiva suhtautuminen Barentsin alueella tapahtuvaan alueelliseen yhteistyöhön nousi jälleen esiin Uumajassa pidetyssä ministerineuvoston ja alueneuvoston kokouksessa. Kolme suomalaista maakuntaliittoa - Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu - ovat jo lähtökohtaisesti naapurimaita heikommassa asemassa, sillä Ruotsi ja etenkin Norja rahoittavat alueellista toimintaa suoraan valtion varoista.
Suomessa maakuntaliitot joutuvat vastaamaan toiminnasta muiden tehtäviensä ohessa, eikä kansainvälistä erityisroolia oteta huomioon. Kirkkoniemessä tammikuussa Barents-yhteistyön kymmenvuotisjuhlassa silloinen pääministeri Paavo Lipponen ehti jo suorasanaisesti luvata tilanteen muuttuvan. Lähialueyhteistyöstä vastaava ulkoministeriö ei kuitenkaan ole ottanut asiassa askeleita eteenpäin.
Ministeriö on pelännyt uuden rahoitusautomaatin syntyä. Sen mielestä maakuntaliitot eivät myöskään ole lain edellyttämiä viranomaisia. Taustalla saattaa kuitenkin olla suurempana tekijänä haluttomuus siirtää rahojen myötä päätösvaltaa muualle, pois omista käsistä. Projektikohtaista rahoitustahan ministeriö antaa, mutta ei mitään sellaista, mikä jättäisi liitoille omaa pelivaraa. Ulkoministeriön lähialuebudjetti on yli 27 miljoonaa euroa, josta esimerkiksi kansalaisjärjestöjen toimintaan on varattu 1,2 miljoonaa euroa.
Maakuntaliittojen toive puolen miljoonan euron vuosittaisesta panoksesta olisi hyvin järjesteltävissä lähialuebudjetin sisältä, jos vain tahtoa olisi. Kun kerran kansainvälinen tehtävä on maakuntaliitoille annettu, niille tulisi myös taata edes välttävät toimintaedellytykset.
Nykyinen tilanne estää suomalaisten maakuntien kykyä osallistua Barents-yhteistyöhön kunnolla muiden rinnalla, mistä aiheutuu haittaa sekä Pohjois-Suomelle että koko maalle. Valtionhallinnossa tilanteen korjaus vaatii enemmänkin uutta ajattelua kuin uutta rahoitusta, ja nykyisen hallituksen olisi lunastettava edellisen hallituksen pääministerin lupaukset. Jos kyseessä on tulkintaristiriita, se on ratkaistava tavalla, joka antaa edellytykset järkevälle toiminnalle.
Barents-yhteistyön ulkoinen profiili on ollut varsin matala, mutta äskeinen Venäjän ydinturvaa koskeva sopimus oli merkittävä läpimurto, ja Uumajan ministerikokous vahvisti toiminnan jatkuvan monella eri suunnalla. Barents-toiminnan alueellinen näkyvyys sen sijaan on etenkin Suomessa ongelma, joka pitkälti korjaantuisi maakuntaliittojen itsenäisen toimintakyvyn vahvistamisella.
paakirjoitus@kaleva.fi