Resfest on uuden elo­ku­van asialla

Resfest on nimi johon törmää nykyään useammin kun puhe on uudesta riippumattomasta elokuvasta, musiikkivideoista, digitaalisista animaatioista, mikroelokuvasta - oikeastaan kaikesta epätavallisesta mikä ei mahdu totutun pitkän kertomuselokuvan nimikkeen alle.

Suomessakin nähty. Muttei siis Resfestin ansiosta. Rakkautta ja anarkiaa -festari toi syksyllä Suomeenkin 01 Interstella 5555:n, joka sai ensi-iltansa Cannes'n filmijuhlilla tänä vuonna.
Suomessakin nähty. Muttei siis Resfestin ansiosta. Rakkautta ja anarkiaa -festari toi syksyllä Suomeenkin 01 Interstella 5555:n, joka sai ensi-iltansa Cannes'n filmijuhlilla tänä vuonna.

Resfest

on nimi johon törmää nykyään useammin kun puhe on uudesta riippumattomasta elokuvasta, musiikkivideoista, digitaalisista animaatioista, mikroelokuvasta - oikeastaan kaikesta epätavallisesta mikä ei mahdu totutun pitkän kertomuselokuvan nimikkeen alle.

Kyse on maailmaa kiertävästä elokuvafestivaalista, joka on tänä syksynä ollut liikkeellä jo seitsemättä kertaa.

San Franciscosta käynnistynyt kiertue päättyi tämän vuoden osalta viikonvaihteessa Fukuokaan ja väliin mahtui monia etappeja Sao Paolosta Capetowniin, Seouliin ja Melbourneen. Euroopassa tapahtuma ehtii pistäytymään ainoastaan Lontoossa, Barcelonassa ja Bristolissa.

Skandinavia ei valitettavasti matkareitille mahdu, ei ainakaan vielä. Resfestin koosteita on sentään nähty meilläkin, esimerkiksi Tampereen lyhytelokuvajuhlilla.



Kohu nettielokuvasta
on laantunut


Tapahtuma synnytettiin vuonna 1996 San Franciscossa uuden digitaalisen elokuvateon foorumiksi. Se tunnettiin alkuaan nimellä Lo Res Film and Video Festival, mikä kuvastaa hyvin sen alkuperäistä ideaa: digitaaliset kameranauhurit ja kotitietokoneella tapahtuva editointi olivat tuolloin muuttamassa elokuvanteon luonnetta. Riippumattomalle elokuvalle oli avautumassa uusi tulevaisuus, joka tarvitsi kehittyäkseen uuden esityskanavan.

1990-luvun puolivälissä vanhat kokeellisen elokuvan tapahtumat ja videofestivaalit olivat kadottaneet kipinänsä. Ne eivät olleet kyenneet laajentamaan yleisöään vuosikausiin.

Jotkut ryhtyivät haaveilemaan Internetiin muodostuvasta mikroelokuvakulttuurista. Monia lyhytelokuvilla omistettuja webbisivuja avattiin ja firmoja perustettiin. Toiset menestyivät, toiset taas katosivat vähin äänin. Elävät kuvat löysivät tiensä Internetiin, mutta kohu nettielokuvasta on laantunut.

Vaikka Resfestin lähtökohdat olivat nekin digitaalisen kulttuurin hurmiossa, tapahtuma on omalla tavallaan muistutus siitä, ettei Internet sittenkään ole vielä kaiken mitta. Sen postimerkin kokoiset kuvaruudut sopivat tiettyihin tarkoituksiin, varsinkin lyhyiden animaatioiden esittämiseen. Monet teokset eivät kuitenkaan nettiin sovi.



Kulttinimiä ja uusia kytkentöjä


Resfest on teemakokonaisuuksista koostuva paketti, joka esitetään perinteeseen tapaan valkokankaalla. Sen tarkoituksena on toimia jonkinlaisena vuoden parhaiden riippumattomien ja muuten elokuvailmaisua venyttävien elokuvien katselmuksena. Ohjelmiston valtaosa on valittu festivaalille tarjotun runsaan aineiston joukosta. Resfestin ohjelmaan valituksi tulemista pidetäänkin nykyään arvostettuna saavutuksena.

Lisänä on kuratoituja kokonaisuuksia, jotka usein on omistettu Chris Cunninghamin, Spike Jonzen ja Michel Gondryn tapaisille tämän hetken kulttinimille. Cunningham, Jonze ja Gondry sopivat kaikki Resfestin muottiin. Vaikka esimerkiksi Jonzella on ansioita pitkien elokuvien tekijänä (Being John Malkovich, Adaptation), hän on myös tehnyt monia lyhytelokuvia, jotka ovat särkeneet totuttuja lajityyppien karsinoita.

Cunningham ja Gondry ovat ansioituneet varsinkin musiikkivideoiden tekijöinä, mutta Gondry tunnetaan myös omaperäisistä mainoselokuvistaan. Riippumattomasta elokuvasta ei kenenkään kohdalla enää ole kysymys, vaan mielenkiintoisesta risteilystä pitkin ja poikin elävän kuvan kulttuurin kenttää.

Uusia kytkentöjä on syntymässä elokuvan, musiikin, taiteen, designin ja kulttuurin välille; niiden tutkiminen on Resfestin keskeisiä tavoitteita.

Festivaalin konsepti on nykyisin varsin taipuisa, mutta pitkiä elokuvia mukaan ei yleensä oteta, ellei kyse ole japanilaisen Kazuhisa Takenouchin ohjaaman 01 Interstella 5555: The 5tory of the 5ecret 5tar 5ystem -teoksen tapaisista erikoisuuksista. Tämä Daft Punkin musiikin tahdistama runsaan tunnin mittainen animoitu science fiction -fantasia on tämän vuoden festariohjelman kiistattomia huippukohtia.

Ilmoita asiavirheestä