Suomella on nuppiluvulla mitattuna yksi Euroopan vahvimmista sodan ajan armeijoista. Koska aseteknologia kallistuu huimaa vauhtia, Suomen on tingittävä joko reservistä tai hankinnoista. Tällöin pöydälle nousevat aluepuolustus ja yleinen asevelvollisuus.
Harva tullee ajatelleeksi, että jos tuijotetaan vain määriä, Suomen armeija on 350 000 sotilaan sodan ajan armeijallaan Euroopan suurimpia. Piskuinen Suomi kilpailee pelkällä sota-ajan vahvuudella mitattuna hyvinkin tasaväkisesti Euroopan johtavien sotilasmahtien kanssa. Vielä 1990-luvun alussa Suomen reservi oli kaksinkertainen nykyiseen nähden.
Vähälle huomiolle tahtoo jäädä sekin, että Suomen puolustusvoimien materiaalihankintamenot henkeä kohti ovat kivunneet eurooppalaiseen kärkikastiin. Kaiken kaikkiaan Suomi on väkilukuunsa nähden siis ainakin jonkin sortin sotilaallinen pikkujättiläinen.
Toinen asia on, mitä tekoa näin suurelle sodan ajan armeijalle enää on. Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala nostikin viime viikolla kissan pöydälle. Hän esitti omana arvionaan, että Suomen on vähennettävä 2010-luvulla sodan ajan joukkojen määrää ainakin 100 000 sotilaan verran, jos halutaan, että maanpuolustajilla on käytettävissään viimeistä huutoa olevat työkalut.
Vaikka asiaa ei haluta hevin sanoa ääneen, vähintään 100 000 hengen hyppy alaspäin sota-ajan vahvuudessa merkitsisi jo kajoamista Suomen puolustusfilosofian keskeisiin perusteisiin eli aluepuolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen ainakin siinä muodossa kuin ne ymmärretään tällä hetkellä. Vaikka kehittyvä sotilasteknologia korvaa pienenevää reserviä, joka niemeä, notkoa ja saarelmaa on vaikea puolustaa vähemmällä väellä. Ja jos reserviä leikataan Kaskealan esittämällä tavalla, ainakaan yleisestä asevelvollisuudesta ei voida enää puhua.
Suomella ei ole varaa sekä nykyisen kokoiseen sodan ajan armeijaan että moderniin kalustoon siksi, etteivät rahat yksinkertaisesti riitä molempiin. Jos pidetään kiinni suuresta joukkojen määrästä, niille ei ole tarjota viimeisintä kättä pidempää. Jos taas satsataan varusteisiin, ei ole pian enää varaa pitää yllä valtaisaa sodan ajan armeijaa. Rahat loppuvat väkisinkin, koska puolustusmateriaalin hintojen arvioidaan nousevan 2010-luvulla seitsemän prosenttia vuodessa. Siitä seuraa, että puolustusvoimien hankintabudjetin ostoarvo pienenee puoleen ensi vuosikymmenellä.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa puhunut Kaskeala näytti jo valinneen puolensa sanomalla, ettei pelkillä rynnäkkökivääreillä ja sissitaktiikalla enää pärjätä. Paukut pitää amiraalin mielestä panna niihin joukkoihin, jotka pystytään varustamaan ja kouluttamaan kunnolla.
Noin 80 prosenttia kustakin ikäluokasta suorittaa nyt varusmiespalveluksen. 100 000 sotilaan pudotus reservistä tarkoittaisi, että yleisestä asevelvollisuudesta otettaisiin jo tiikerinloikka kohti selkeästi valikoivaa asevelvollisuutta. Intin käyvien määrä tipahtaisi lähelle 60 prosenttia.
Aluepuolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden peukalointi merkitsisi tunkeutumista suomalaisuuden kovaan ytimeen. Molemmat ovat sitä myöten hyvinkin herkkiä aiheita myös poliittisesti. Eduskunnan puolustusvaliokunnan keskustalainen puheenjohtaja Juha Korkeaoja arvioi jo, että jos sodan ajan joukkojen määrää tiputetaan, koko Suomea ei pystytä enää puolustamaan. Aluepuolustus on itseisarvo nimenomaan keskustalle. Joukkojen määrän vähennyksestä voisi seurata äkkiä myös se, että edessä olisi taas tuskallinen varuskuntien karsimiskierros.
Kaskeala huomautti myös, ettei yhdelläkään länsieurooppalaisella valtiolla ole enää kustannussyistä varaa itsenäiseen puolustukseen. Tämä on hyvin hätkähdyttävä havainto ja herättää luonnollisesti kysymyksen, onko Suomen järkevää yrittää järjestää puolustuksensa vain omin voimin. Kustannustehokas asevelvollisuusjärjestelmä parantaa mahdollisuuksia pitää kiinni uskottavasta puolustuksesta, mutta ei loputtomiin.
Suomen on mahdollista hakea säästöjä ja tehoja kahta kautta: koulutus-, materiaali-, huolto- ja jopa suoranaisesta puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja/tai Norjan kanssa sekä Naton jäsenyydestä. Suomen puolustusvoimat oli mukana tarkkailijana, kun Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien komentajat inventoivat äskettäin yhteistyömahdollisuuksiaan. Nyt Suomi kartoittaa yhteistyömahdollisuudet Ruotsin kanssa vuoden 2008 alkuun mennessä. Kaskeala suosittaa samanlaisen selvityksen tekoa myös Natoon kuuluvan Norjan kanssa.
Nato-kysymyksessä tuskin risahtaa tällä vaalikaudella mitään. Voikin ennustaa, että valmisteilla olevan puolustusselonteon kuumin kysymys liittyy juuri sota-ajan joukkojen vahvuuteen ja sitä kautta aluepuolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen.
***
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen Venäjä, Venäjä, Venäjä -tyyli leviää. YK:n ilmastotapaamisessa puhunut Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger peräsi maailmalta tositoimia ilmaston pelastamiseksi vaatimalla toimintaa, toimintaa, toimintaa, toimintaa. Suomen edellinen kuuluisa toisto oli Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen.