- Hyvää huomenta kurttupallit, huusi vääpeli Heikkinen kantavalla komentoäänellään kesäisenä aamuna aliupseerikoulun kentällä. Vuosi oli 1982 ja iloisen aamutervehdyksen vastaanottajina Pohjan Prikaatin aliupseerikoulun tuoreet oppilaat.
Hiukkavaaran 20 vuoden takainen kesäaamun avaus otettiin vastaan hymyssä suin, eikä sitä koettu simputtamiseksi tai halventamiseksi. Hieman normaalia värikkäämmästä nimittelystä ei lähdetty kantelemaan joukolla eduskunnan oikeusasiamiehelle, eikä kukaan tulevista alikersanteista joutunut turvautumaan terapiaan. Muutama tosin lähetettiin jatkohoitoon Haminaan.
Syväjohtamisesta ei armeijassa tuolloin vielä tiedetty mitään, vaikka tilanne oli taatun varmasti muuttunut huomattavasti sodan jälkeisistä vuosista.
Varusmieskoulutuksen luonteen muuttuminen käy ilmi myös laajasta Reserviläisliiton viime vuonna suorittamasta perinnekeruusta. Valtakunnallinen keräys aliupseerien armeijamuistoista tuotti noin 5 000 sivun aineiston 1900-luvun alusta aina 2000-luvulle saakka.