Sairaanhoitajien toimenkuvan laajentaminen lääkkeenmääräämisoikeuteen ei ole lähtenyt odotetusti liikkeelle. Reseptihoitajia on muutaman vuoden aikana koulutettu vähemmän kuin alunperin suunniteltiin.
Hankkeen alkuperäinen tarkoitus oli, että lääkärit vapautuvat hoitamaan vaativampia sairauksia, kun rutiininomaiset asiakaskäynnit voidaan siirtää hoitajille.
Laajennetulla lääkkeenmääräämisoikeudella on pyritty vastaamaan myös terveyskeskusten lääkäripulaan. Lääkkeenmääräämisoikeuden omaava hoitaja ei kuitenkaan voi korvata lääkäriä, sillä diagnoosin tekeminen on edelleen lääkärin vastuulla.
Suomessa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan ja uusia valmistuu vuosittain noin 600. Lääkäritiheys on jopa muita pohjoismaita korkeampi, lukuunottamatta Islantia. Ongelman ydin on se, että terveyskeskukset eivät houkuttele lääkäreitä, koska työ on raskasta ja vaativaa esimerkiksi työterveyshuoltoon nähden.
Terveyskeskustenkin lääkäripula on viime vuosina keskimäärin helpottunut ja palvelujen ulkoistusten kasvu on vähentynyt. Lääkärivajeessa alueelliset erot ovat suuret. Terveyskeskuksissa, joissa on hyvä lääkäritilanne, ei ole ollut edes painetta laajentaa sairaanhoitajien toimenkuvaa.
Sairaanhoitajien tehtäväkuvan laajentamiselle on yhteiskunnan kokonaistalouden kannalta hyvät perusteet. Se edellyttää kuitenkin sitä, että terveyskeskusten lääkäripohjaa monipuolistetaan ja vahvistetaan.
Terveyskeskuksiin tarvitaan erikoistuvien lääkäreiden virkoja. Silloin terveyskeskuksissa voitaisiin antaa nykyistä vaativampaa hoitoa ilman, että rasitetaan kallista erikoissairaanhoitoa. Samalla töitä voidaan järkeistää reseptihoitajien avulla.