Oulun läänin on löydettävä nopeasti syyt, miksi abiturientit menestyvät huonosti englannin ja ruotsin kielen kokeissa. Kielitaito avaa mahdollisuuksien maailman.
Oulun lääni otti taas kärkipaikan ylioppilastutkinnossa reputtaneiden määrässä.
Tämä oli jo viides kerta peräkkäin, joten kysymys ei ole enää sattumasta vaan trendistä. Ongelma on vakava, eikä sitä saa sysätä syrjään, vaan tilanne on käytävä huolellisesti läpi. On etsittävä syyt valtakunnallisesti keskiarvoa huonompaan menestykseen ja ennen kaikkea on keksittävä keinot päästä eroon ikävästä ykkössijasta.
Kyse ei ole mahdottomista oppilasmääristä, mutta toistuvuus tekee asiasta hälyttävän. Eniten abiturientit kompastelevat englannin ja ruotsin kielessä.
Koko maassa ylioppilastutkinnon reputti tänä keväänä 5,6 prosenttia ylioppilaskokelaista. Oulun läänissä 249 oppilasta jäi ilman valkolakkia, mikä on peräti 7,2 prosenttia kokeeseen osallistuneista. Reputtaneiden määrä on ollut viisi viime vuotta 6,4 - 7,7 prosentin välillä. Tilanne koheni viime keväänä, mutta nyt ero taas kasvoi huolestuttavasti. Jotain hyvääkin tämän kevään kokeessa oli: äidinkielessä Oulun läänissä menee hyvin, matematiikassakin kohtuullisesti.
Tuntuumerkilliseltä, että näinä tieto- ja informaatiotekniikan aikoina vieras kieli tuottaa suuria ongelmia. Etenkin englannin kuulemista on suorastaan mahdoton välttää päivittäisessä elämässä.
Nuoret viettävät aikaansa tietokoneiden ääressä: pelit ja surffailu internetissä onnistuvat huonosti ilman kielitaitoa. Television kaukosäädintä näpyttämällä löytyy joka illalle englanninkielistä ohjelmaa. Nuorten suosikkimusiikki on pääasiassa englanninkielistä.
Tietenkään ei voi vaatia tai olettaa, että kaikki nuoret olisivat kiinnostuneita tietokoneista, musiikista tai television tuijottelusta. Kielitaito ei saisikaan riippua arvomaailmasta eikä asuinpaikasta.
Eriarvoisuuden välttämiseksi kielitaidon kartuttamistalkoisiin tarvitaan kaikki osapuolet: nuoret, vanhemmat, opettajat ja opetusviranomaiset.
Kielitaito kuuluu olennaisesti jo kansalaisvalmiuksiin. 1960-luvulla, ennen peruskoulun tuloa Suomeen, juuri kielitaito jakoi nuoret kahteen kastiin. Kahtiajako ei kuulu nykypäivän koululaitokseen. Suulliseen kielitaitoon ja kuullun ymmärtämiseen on nyt kiinnitettävä vakavaa huomiota. Näitä taitoja voisi parantaa vaikka valinnaiskursseilla ja kielikerhoissa. Oppilaat on pantava puhumaan ja kuuntelemaan.
Syyllistenhaku ei tässä tilanteessa auta eteenpäin. On turha panna kaikkea opettajien tai koulujen syyksi. Vanhemmat ovat yhä olemassa myös siksi, että opettavat jälkikasvuaan oppimaan.
Oppilaat ovat koulussa oppiakseen. Kielitaidon parantaminen ei tarkoita vain kalliita kielikursseja ulkomailla. Usein riittää pelkkä uskallus ja innostus puhua. Etenkin englannin, mutta myös ruotsin hallinta käy päivä päivältä tärkeämmäksi, kun rajat Euroopan maiden sekä Euroopan ja muiden maanosien välillä madaltuvat. Motivaatiota luulisi olevan ja kielen arvostustakin.
Jos kielitaito jää vaillinaiseksi peruskoulussa, aukkoja on melkein mahdoton korjata lukiossa. Pohja on saatava vakaaksi heti kun kielten opiskelu alkaa. Ala-asteiden suuntaan on katseltu Oulun läänissä jo viime vuonna, kun haettiin syitä reputtaneiden määrään.
Nyt Pohjois-Suomen kunnille on luvattu tukea opetushallituksesta. Parannusta onkin odotettavissa, koska jo 15 Oulun läänin kuntaa on ilmoittautunut mukaan kielenopetuksen kehittämisprojektiin, jota opetushallitus aloittelee.